Koska usein/koskaan sarjakuvaelokuvilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen sarjakuvan (hengen) kanssa.
Edit:
Sarjakuvat ovat pysäytettyjä kuvia ja tekstejä, elokuva liikkuvaa kuvaa ja ääntä, niiden kerrontakeinot ovat täysin erilaisia. Lopputuloksetkin ovat erilaisia. Miksi siis vaivautua, kun voi tehdä jotain täysin uniikkiakin?
Kaupallisuus on ainoa kunnon peruste. Ennestään tunnettu tuotemerkki.
koska en ole väitteistä kuin muutaman viimeisen lainatun rivin kanssa samaa mieltä en pysty ostamaan väitteitä.
Alkuperäiset ideat ovat toki hyviä, mutta mieluummin hyvä mutta kopioitu idealtaan kuin huono ja alkuperäinen.
tämäkin:
Jos Fingerpori-elokuva on valtava menestys, ja sen jatko-osa, niin ehkä sitten joskus vielä Mämmilä...
on appelsiinin ja kobe-pihvin vertaamista, molemmat voivat olla hyviä mutta juuri sen tulisi olla kriteeri.
Jos tehdään niin tehdään hyvä eikä vaan tehdä.
Fingerporin menestys voi avata toki kotimaisillekin sarjakuvasovituksille ovia mutta siihen en usko.
Kotimaisen sarjakuvan valtaosa on toteutettavaa ei liian kaukana arkirealismista, juurikin kuten Mämmilä.
Ongelma on elokuvapuolella josta maassamme osaavia näyttelijöitä on kourallinen käsikirjoittajia pari hassua ja ohjaajista....no, ei ole kiva harrastaa elokuvia ja toivoa että joskus suosta vielä noustaisiin.
Sehän itseä eniten epäilyttääkin. Jos projekti toteutettaisiin se olisi juurikin "mitä eroa TV 2n maalaiskomedioihin? Valmis nimi ja muutama puskafarssivitsi ja a vot, ma nauran matkallain pankkiin"
Ei näin. Maailmalla eletään sarjakuvafilmatisoinnin renesanssia kun Modesty Blaisen ei tarvitse olla tanssija bimbo ja Batmanin Adam West vitsi.
Sarjkuvaelokuva voi käsitellä valtarakenteita, seksuaalisuutta tai pelkkiä turpaanvetokisoja mutta lähdetaidemuoto ei latista enää.
Mämmilä oli romantisoivakin mutta koko ajan vereslihalla tehty ajankuva ja yhteiskunnan kuva humaanina.
Sen latistaminen putoushahmovetoiseksi elokuvaksi pieruvitseillä ja vähön nordic noiria kun on muotia sylettäisi ja silloin suosisin ihan oman alkuperäisen elokuvasäätiön osin tukemaa projektia.
Koiviston kuvakäsikirjoituksen mukaan tehty mietitty teos sen sijaan- ei ongelmaa.
Itselle ajatushautomo on osin edustanut etenemistä. Mämmilän toiveikkuus on korvattu viiltävällä satiirilla. Zeitgeistia, ei nostalgiaa.