Luin kanssa Mämmilän kun kaupunginkirjastosta löytyi (en tiedä miksi osa osista oli sullottu varastoon, mutta jos tuon käyttäjille tarkoitetun haun perusteella on uskominen, kovakantiset oli luokiteltu saman "Mämmilä" nimisen teoksen eri painoksiksi). Ennestäänkin sarja oli tietysti tuttu haja-albumeina, mutta niistä nyt ei jäänyt tietenkään henkilöiden elämäänkaari tutuksi.
Jos sarjakuva "ei enää ole pelkkää lastenkulttuuria" niinkuin lehdissä yhä jostain syystä kirjoitellaan, Mämmilä ei ole kyllä ollut ikinä. Nuorisolaisena tästä ei saanut mitään irti vaikka Hugo Pratt menikin jo täydestä. Kohta väitätte, että innostunut vanhoilla päivilläni jopa
Kalle Päätalosta?
Maalaiskunnassa kasvaneena Päätalon Suomi on minun lapsuuteni Suomi. Vanhan korvautuminen uudella ja pienen piirin suhmuroinnit – joita en mene näin julkisesti erittelemään, jo senkin takia, että muistoni ovat utuisia, mutta tämmöisistä asioista aikuiset puhuivat. Kun muutimme maalle 1986, juuri ennen kouluun menoani, oli tilan vanha isäntä, josta myös tuli perhetuttumme, myös sotaveteraani. Maatalouden lisäksi oli Urjalan talous riippuvainen muutamasta teollisuuslaitoksesta (joista maineikkaan Nuutajärven lasitehtaan omistus siirtyi 1990 Iittalalle, jonka myöhemmin osti Fiskars, joka lopetti koko tehtaan 2014).
Noin aiheen puolesta itselleni on varmaan läheisin
www.mammila.fi, minähän muistan ne ajat ja aihepiiri kiinnosti ja olen edelleen töissä siellä IT-alalla suorittavana perusduunarina (en tosin koske laitteisiin henkilökohtaisesti eli toimihenkilöksi kai luokitellaan). Olin pienessä maalaiskunnassa kun sinne ängettiin tietotekniikkaa, no lainatakseni nettiä "vuosina 1996-97 toteutettiin Urjanet hanke, jolloin kouluihin hankittiin valtion tuella tietokoneita, suoritettiin verkotus ja syntyi Epinet-seutukuntaverkko. Kaikki opettajat koulutettiin silloisen ajokorttitason mukaisesti". Kotitalouksiin ei sentään laitteita ilman saatu. (Erityisesti Bill The Devil ja Linus The Jesus -julisteet lämmittivät mieltä tässä alpparissa.)
Ja sitten taas Kiinalainen juttu edustaa itselleni ihan vierasta maaperää vaikka onkin "seuraava erillismämmilä", jota ei ole painettu integraaleihin. Pari vuotta oli vierähtänyt (olkoonkin että toinen päättyy Röngän kuolemaan ja toinen alkaa hautajaisista). Olin itse kaikonnut opiskelunyrittelypaikkakunnalle, samoin kutakuinkin kaikki lukion luokkatoverit, perheenikin hävinnyt maailman tuuliin. Side kotikuntaan katosi samantien. Onko Koivistolle mahtanut käydä sama, kun tämä tuntuu jotenkin kaukaa haetulta? Kiinalaiset omistajat tulevat ihan paikan päälle, vehkeilevät ja tuntuu kuin tapahtuisi suoranainen henkirikos? Eikä nyt vaan, että ylikansallinen jätti ilmoittaa suomalaiselle johdolle, että tehdas on suljettu.
(Voisin tässäkin mainita Viznutin, eli Ville-Matias Heikkilän, animaatiosarjan
PC-Lamerit, joka edustaa teknisesti huomattavasti karumpaa ulosantia ja kestää aikansa, ennen kuin lähtee käyntiin, ja voi olla vähän hankala seurata sellaiselle, joka
ei ollut siellä, mutta tämä sarja on kuitenkin "ATK ja Internet saapuvat Mämmilään", Mikko Koskisen näkökulmasta, ja Mämmilä on tässä savolainen Lieteveden kunta)
Äänestys