Vannoutuneena Bonefanina piti heti Codasta kuultuani rientää lähimpään sarjakuvakauppaan. Luulin että sarja jatkuis ainaki sen albumin verran, enkä tietenkää selaillu sitä läpi ettei juoni paljastuis.
Yllätys tuliki sitte 46:lla sivulla, kun loppu albumi näyttiki olevan pelkkää tekstiä. Tuo teksti osottautu kuitenki mielenkiintosemmaksi ku mahollinen tarinan jatkuminen pitempään.
Coda kertoi sarjakuvamaailman siitä puolesta mistä ei opi vaan teoksista nauttimalla eli itse luomisprosessista, markkinoinnista ja markkinoiden vaikutuksesta. Itse kun pidän Bonea selvänä mestariteoksena, oli vaikea uskoa että Jeff Smith on noin kuudennen kooste albumin kohdalla ollut varma siitä ettei saa Bonea valmiiksi taloudellisten ongelmien vuoksi.
Ihan mielenkiintoinen oli myös Stephen Weinerin toteuttama Bonen läpikäynti ja tulkinta, mutta vielä syvemmälllekki olis voinu mennä. Onko kukaan Bonen lukeneista tullu aatelleeksi, että laakson uskonto vedu jonka mukaan uneksiminen kulkee lävitsemme myös päivisin tarkottaisi mielikuvitusta, jonka merkitys kehittyvässä tynnyrinpohjassa on unohdettu? Tai miten Tahvo kapitalistisine pyrkimyksineen rahan ja vallan haalimiseksi meinaa tappaa tämän uneksimisen jumalan lohikäärmeen? Viitteet nykymaailmaan on kätketty hyvin, eikä kuudes lukukerta jää varmastikaan viimeiseksi!