Kun on tottunut Luupäät mustavalkoisina lukemaan, niin tuskin värit ainakaan alkuun maistuvat. Jos kirjastossa tulee uusintapainoksia vastaan, niin kyllä varmasti lainaan, mutta mustavalkokokoelmia en kyllä ala korvata värillisillä.
Toisin päin kävi Elfquestin kanssa, jota aloin lukea väritettynä. Sitten kokoelmat muuttuivat alkuperäisiksi mustavalkoisiksi ja minä turkasen pettynyt, kun sarjan magiasta tuntui katoavan osa värien myötä. Toisaalta alkuperäisiä lehtiä lukeneet tuntuivat olevan tyytyväisiä, että Wendyn taidetta sai ihastella alkuperäisessä muodossa. Paljon näyttää riippuvan siitä, missä muodossa sarjaa on ensin lukenut.