Kaipa vertailu on välttämätöntä.
Juu. Muutenhan ei puhuttaisi ikään kuin erikseen mangasta ja jostain muusta sarjakuvasta.
Kuitenkin tarkoitin aikaisemmalla postauksella enemmän sitä, että How to Draw Mangan kohdalla en ole törmännyt yhteenkään opukseen, jossa kerrottaisiin mangan kuvakerronnasta, saatikka sitten kuvakerronnasta ylipäätänsä. Aina käydään läpi "ilmeet ovat tärkeitä, samoin perspektiivi ja kuvakulmat", mutta sitten hypätään "humpsis, nyt tehdäänkin jo sarjakuvaa"-vaiheeseen skipaten täysin "miten me kerrotaan tämä ja miksi se kerrotaan näin"-vaiheen.
Ahaa. Osin tuo johtuu siitä että nämä oppaat (siis suomeksi ja englanniksi käännetyt) ovat aloittelijoille. On kuitenkin poikkeuksia, jopa suomennetuissa. Toriyaman mangalaboratoriossa on itse asiassa aika paljon juuri tätä kaipaamaasi analyysia. Samoin uusissa How to draw -sarjan suomennoksissa (Studio Manga -kirjoissa). Englannikielisissä on vastaavaa ainakin How to draw manga -Special effects -kirjassa.
Ylipäätään sarjakuvakerronnan analysointi on todella vaikeata. Siinä tarvitaan semiotiikan tai jonkin muun tieteen- tai taiteenalan kehittämiä työkaluja. Ja sittenkin sarjakuva taidemuotona ikään kuin pakenee analyysia sillä se (tarina) syntyy niin isolta osin ihmisen mielessä.
Sarjakuvantekijä koodaa viestiään paperille (kuvin ja sanoin) ja näitä erilaisia merkkejä lukija taas koodaa tahollaan auki. Molemmissa tapauksissa koodaus on "vähän sinne" päin, näyttäen vain osittain sitä mitä tunteita ja tapahtumia on haettu.
Toki on olemassa joitakin sopimuksia siitä millaista tämän koodin pitäisi olla (puhekuplien muoto, lukusuunta, jne.) mutta sittenkin paljon on kiinni ihan tekijän "käsialasta" sekä siitä miten kehitys on kehittynyt. Japanilainen sarjakuva ja tämä kaupallinen "mangakin" muuttuu koko ajan. Tästä johtuen eri aikakausien mangat sekä jotkun mangan tyylilajeista (kuten shoujo) ovat ikään kuin mangan eri murteita.
McCloudista vielä sen verran että kannattaa muistaa että hänen juttunsa ovat vain yksi tulkinta (joskin anisiokas) aiheesta. On muitakin. Parhaimmillaan sarjakuvista, niiden viesteistä ja viestien koodaamisesta voidaan siis esittää vain erilaisia tulkintoja. Se kuinka mielenkiintoista näiden tulkintojen lukeminen on, riippuu monesta asiasta.
Lopuksi voisin suositella vielä mangaa nimelätä
Even a monkey can draw manga. Siinä on tehty pilaa monista mangan kerrontakeinoista, samalla ne tulevat siinä sitten hauskalla tavalla myös esiteltyä ja käsiteltyä.
Näyttäisi selkeästi olevan tarvetta How to Write Mangalle.
Mun lopputyön työnimi oli Why to draw manga? Mutta sitten se muuttui lopulta muotoon mangan merkit.