Totta, mutta sitä en silti ymmärrä miksi näiden kahden tekijän saama palaute on täysin erilaista, olettaen että heidän töistään tulee negatiivista palautetta:
Harukon töistä ei tykätä koska hänen piirustustyylistään ei tykätä ja juonikaan ei kiinnosta.
Pirjon työt haukutaan jo näkemättä niitä ja hänen töihinsä suhtaudutaan wannabena, rahastuksena, mangafanin tekeminä fanitöinä tai muuna vastaavana. Vaikutteisiin kiinnitetään huomiota: miks jotain mangaa, miks pitää piirtää näin, miksei omalla tyylillä?
Siksi tietysti että näille kahdelle tekijälle antavat palautetta kaksi täysin erilaista yleisöä. Harukon töille palautteen antaa japanilainen laatukeskeinen yleisö, Pirjon töille länsimainen alkuperämaatietoinen yleisö - lauma elitistejä, joiden mielestä on paljon helpompi sanoa
"kyllä se aito shampanja vaan on ainoaa kelvollista, hyi yäk" kuin perustella sitä
miksi teos ei yllä esikuviensa tasolle. Ei termiä pidä asettaa syntipukiksi ihmisten populismista.
Ja siinäkin tapauksessa että palautteen antaa sama yleisö (jos vaikkapa Harukon työ olisi jotenkin saanut länsimaisen julkaisun) tilanne on toki sama: kritiikkikyvyttömät ja laiskat massat menevät siitä mistä aita on matalin. Jos he eivät pidä Harukon töistä he sanovat todennäköisesti
"yhh, mä en kyllä tykkää tästä genrestä niin yhtään" tai
"onpa kamalaa genren muihin edustajiin verrattuna" tai
kenties hyvällä tuurilla joitain yksittäisiä kipupisteitä joiden poimimiseen heidän viitseliäisyytensä riittää. Koska se on helpoin vaihtoehto.
Mutta Pirjon työn kohdalla negatiivisen kritiikin antaminen on moninverroin helpompaa - samanlaisia länsimaisten tekijöiden luokattomia töitä kuin on nähty niin vinoiksi pinoiksi asti, että helpoin argumentti on ehdottomasti
"eivät länsimaiset tekijät vain hallitse tätä mangakerrontaa" (tai karkeammin
"pseudomanga on sontaa"). Ihan vain siksi että ne
japanilaisten tekijöiden huterat esikoisraapustukset pysyvät yleensä kiltisti siellä
Japanissa eivätkä tule koskaan näkemään päivänvaloa edes siellä saati sitten täällä, siinä missä täkäläisten tekijöiden vastaavia saatetaan
täällä saatetaan julkaista isonkin mediarummutuksen saattamana... köh köh.
Mutta tilanne muuttuu huomattavasti sitten kun laatu on niin korkea että negatiivista palautetta
ei enää ole annettavaksi, olettekos huomanneet? Svetlana Chmakovan Dramaconista en ole nähnyt yhden yhtä negatiivista arvostelua missään, ja foorumeillakin palaute on ollut lähes universaalin positiivista. Kun laatu kasvaa tarpeeksi kutistuu kitisevien elitistien määrä kummasti muutamaan keskenkasvuiseen kaksitoistavuotiaaseen. Sopii lukea huvikseen Maarit Hyvärisen
uusimman teoksen saamia kommentteja ja etsiä sieltä pseudomanganvihausvalitusta.... ja miettiä mistä sen puute johtuu. Siitäkö vain että se on omakustanne eikä Ison Kustantamon julkaisu - vai muista syistä?
Lyhyesti: wannabe lakkaa olemasta wannebetä siinä vaiheessa kun se on niin hyvää omilla ansioillaankin, ettei sitä ole enää mitään mieltä nimittää wannabeksi. Ja eiköhän se päde kaikkeen muuhunkin kuin sarjakuvaan - niihin mainittuihin musiikkigenreihinkin.