Kai se on niin (miten itse Ninan kommentin ymmärsin) että tekijä voi tehdä hyvää sarjakuvaa vain silloin, kun itse on innoissaan siitä mitä tekee - mikä edellyttää sitä että tekijä tekee sellaista sarjakuvaa kuin itse haluaa. Unohtamatta sitä itsekritiikkiä.
Pitäisi osata tasapainoilla niin että tekee omanlaistaan mitä itse haluaa ja kuitenkin sellaista mikä kiinnostaa ihmisiä. On tärkeää saada tietää mitä tekee väärin tai mitä lukijat haluavat lukea, mutta sille linjalle ei kannata lähteä että yrittää tehdä liian varman päälle tehdyn tuotteen. Jos sarjakuvalla ei ole "sielua", sillä ei ole "sitä jotain".
Suuressa osassa mangaakin on se ongelma, että tehdään liian orjallisesti samalla reseptillä. Taidesarjakuvan piirissä taas usein tehdään niin sisäänpäin lämpiäviä juttuja ettei normilukija saa niistä mitään irti.
Kummassakin on puolensa ja kaikki riippuu siitä miksi sarjakuva on olemassa ja kelle se suunnataan. Ite nyt en varmaan ole paras henkilö näistä puhumaan, sillä en ole itse koskaan oppinut miten tehdään ihmisiä laajemmin kiinnostavaa sarjakuvaa, mutta periaate on kai hallussa... teoriassa.
Tästä syystä varmaan suomalaisten piirtämä manga ei ole ottanut kovasti tuulta alleen, koska yleisöä ei ole tarpeeksi tekijöidensä näköisille jutuille. Tai sitten tekijät ei ole sisäistänyt mitä haluavat tehdä.
Voipi olla että vika on juuri tässä. Myös palautteen vähyys niin kouluissa kuin julkaisupuolelta ei varsinaisesti auta kehittymään, lisäksi on juuri tuo pseudomangan lähtökohtainen asema ei-mielenkiintoisena, tekijöiden harrastelijatasoisuus, lukijakunnan puute... Ja jos nyt Egmontkin on vaikeuksissa en povaisi suomimangallekaan mitenkään ruusuista lähitulevaisuutta - se kun olisi varmasti ensimmäinen taho joka kärsii myynnin tippuessa. Tässä pitää vaan keksiä jotain muuta.