Helsingin Sanomien stripit

[echramath]

Miten olisi seikkailusarjakuva, jossa jokainen strippi olisi oma jännittävä tarinakokonaisuutensa? Esittely-keskikohta-loppuratkaisu. Omiaan hätäisemmällekin lukijalle.

Onko tätä onnistuneesti kokeiltu koskaan, siis ihan formaattina? Useissa huumoristrippisarjoissahan on toki loikattu välillä pidempien jatkumoiden puolelle - ja joskus jokainen strippi silti toimii yksikseenkin.

[Timo Ronkainen]

Onko tätä onnistuneesti kokeiltu koskaan, siis ihan formaattina? Useissa huumoristrippisarjoissahan on toki loikattu välillä pidempien jatkumoiden puolelle - ja joskus jokainen strippi silti toimii yksikseenkin.

Jaa, että tyyli olisi kuitenkin perinteisen realistinen? Hmm..

Timo

[Jyrki Vainio]

Onko tätä onnistuneesti kokeiltu koskaan, siis ihan formaattina?

Tuo olisi itse asiassa aika mielenkiintoinen kokeilu, jos sen ottaisi tosissaan. Uskon nimittäin, että jos sitä yrittäisi, niin jonkinlainen humoristisuus/parodisuus rupeaisi helposti tunkemaan mukaan. (Että kolmeen-neljään ruutuun saisi esim. jonkun yllätyskäänteen, jota ei lähtisi väkisin tulkitsemaan jotenkin humoristiseen suuntaan).
Mutta kyllä sen täytyy mahdollista olla, onhan esim. nettiprojekti kuuden sanan novelleista, joka pohjautuu Hemingwayn vedonlyönnin tuloksena muotoilemaan virkkeeseen: "For sale: baby shoes, never used".
Itse asiassa tuota samaa ideaa olisi aika mielenkiintoista kokeilla sarjakuvamuodossa: tehdä parin ruudun tuokiokuvia, jotka kuitenkin antaisivat väläyksen kokonaiseen isompaan tarinaan niiden ympärillä.
Tämmöisestähän voisi tehdä vaikka Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisen. Hmmmm....
Ruvetaanko tekemään kaikki porukalla? 

[Jyrki Vainio]

nettiprojekti kuuden sanan novelleista

Olikin muuten näköjään ihan mielenkiintoinen sivu. Kävin tuossa läpi tunnettujen kirjailijoiden osastoa ja sieltä löytyi mm. (John Updiken ja Norman Mailerin lisäksi) Kevin Smith, Joss Whedon, Stan Lee ja Alan Moore. Yllätys yllätys, Mooren tarina oli parempi kuin Millerin. 
Jotkut menevät noista minusta vähän liikaa sanomalehtiotsikon tyyliin, tuovat siten mieleen The Onionin. Mutta jotkut ovat kyllä aika näppäriä, etenkin sellaiset jotka saavat siihen tilaan mahdutettua useampia, keskenään ristiriitaisia asioita...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Onko tätä onnistuneesti kokeiltu koskaan, siis ihan formaattina? Useissa huumoristrippisarjoissahan on toki loikattu välillä pidempien jatkumoiden puolelle - ja joskus jokainen strippi silti toimii yksikseenkin.

Aivan, huumorisarjoissa muun muassa Gottfredsonin Mikki Hiiri -stripeissä oli alkuaikoina pitkiä tarinoita ja silti joka päivä myös vitsi.

Jaa, että tyyli olisi kuitenkin perinteisen realistinen? Hmm..

Stan Lynden realistisesti piirretyssä seikkailustrippisarjassa Rick O'Shay oli seikkailuja, joissa samalla jokainen strippi päättyi vitsiin. Lynden myöhemmissä sarjoissa Latigo ja Rosvo-Bob oli realistisesti piirrettyjä yksittäisiä huumorisivuja. Kaikki nämä sarjat lienevät tuttuja Mustiksen lukijoille.

Tuo olisi itse asiassa aika mielenkiintoinen kokeilu, jos sen ottaisi tosissaan. Uskon nimittäin, että jos sitä yrittäisi, niin jonkinlainen humoristisuus/parodisuus rupeaisi helposti tunkemaan mukaan. (Että kolmeen-neljään ruutuun saisi esim. jonkun yllätyskäänteen, jota ei lähtisi väkisin tulkitsemaan jotenkin humoristiseen suuntaan).

Joo, melkein välttämättä yhden stripin tai sivun tarinat ovat huumoria. Myös edellä mainitsemani tarinaesimerkit olivat vitsejä.

[Timo Ronkainen]

Hmmm. Vaikka kuinka vakavasti sen yrittäis tehdä, niin vitsiltä se silti tuntuis:
Eka ruudussa rosmo tekee pahojaan. Kakkosruudussa Fantomi vetää konnaa kuonoon. Kolmannessa konna murisee kaltereiden takana.

Timo

[pertti jarla]

Niin, eihän sen tarvitsisi olla seikkailua lainkaan. Jos Timppa alkaisi tehdä Minun elämääni strippimuodossa, se olisi siinä.

[Divine]

Niin, eihän sen tarvitsisi olla seikkailua lainkaan. Jos Timppa alkaisi tehdä Minun elämääni strippimuodossa, se olisi siinä.

Tuo minullekin tuli mieleen.

[Timo Ronkainen]

Niin, eihän sen tarvitsisi olla seikkailua lainkaan. Jos Timppa alkaisi tehdä Minun elämääni strippimuodossa, se olisi siinä.

No aivan totta. Katos kun sanomalehtisarjakuvan perinteiset konventiot jähmettää ajattelua.

Timo

[sarja]

Kyllä  minä  olen yhä  edelleen  perinteisen  ja  jatkuvajuonisen  seikkailusarjakuvan  kannalla.

[VesaK]

No tänään viimein (4.1.2011) Rip Kirby päättyi. Huomenna (?) jotain aivan muuta.

[tomu]

Niin, eihän sen tarvitsisi olla seikkailua lainkaan. Jos Timppa alkaisi tehdä Minun elämääni strippimuodossa, se olisi siinä.

Niin. Kerrassaan kehno strippi.

Minun elämäni on ehkä vaivaannuttavinta keski-ikäistä valitusta, mitä olen lukenut. Käsikirjoitukset ovat teiniangstitasoa ja vaikka Mäkelä on piirtäjänä hyvä, vaivaa tuon sarjan kuvakerrontaa aikamoinen mielikuvituksettomuus. Sama ongelma kuin Kuolemattomassa mestariteoksessa - kuvat ja teksti eivät kohtaa siten, että loisivat jotain uutta. Strippinä tuossa toki jäisi se kaikki kökkö filosofointi vähemmälle. Ehkä sitä voisi kolmestakin ruudusta kutistaa vaikka kahteen, sitten yhteen... ja lopuksi se viimeinenkin ruutu kutistuisi ja koko sarja katoaisi vaivaamasta. No, ei kai vaan oo mun juttu.

[Timo Ronkainen]

R.I.P Kirby. Mitähän huomenna... huu... Eikö se nyt vois olla vaik se Samsonin Musta hevonen. Heh... nimi sopiva.

Timo

[pertti jarla]

Paljastus on siis säästetty vasta huomiselle? Kertokaa sitten heti aamusta. Epäilen Nannaa koska se sopivasti aloitti sunnuntainumerossakin.

Sanoisin jotta ei. Tosin en oo varma. Ei ole välttämättä nykysuomalaista.

[tomu]

Sanoisin jotta ei. Tosin en oo varma. Ei ole välttämättä nykysuomalaista.

"Eläkeläinen muistelee" vois mennä näin sarjakuvan juhlavuonna strippimuotoon "ilman shiftiä" venytettynä jatkokertomuksena. Mä oon just eniten kaivannut Hesariin nekrofiliaa.