Tuleeko sarjiksilla toimeen?

[pertti jarla]

Näillä tekijöillä voisi arvioni mukaan olla verotettava tulo tai siihen verrattava tulo pelkästä sarjakuvanteosta ilman apurahoja vähintään 2500e TAI sarjakuvanteosta tuleva laskutus vähintään 3000e:
Heilä, Ilkka
Jarla, Pertti

Mulla toi saattaa pitää paikkansa jonain kuukausina tämän HS-strippihomman aikana, mutta suurin osa hommista tuppaa olemaan muita piirroskuvituksia.

[Doc Lomapäivä]

Savolainen, Veikko

Eikö Joonas oo taiteilijaeläkkeellä? Ei kai se enää noin paljoa tienaa.

Mun tarinani on aika paljon samanlainen kuin Timolla, paitsi että jo lapsena uskoin Tarmo Koivistoa kun hän sanoi ettei sarjakuvia piirtämällä elä. Niinpä en ole koskaan halunnut sarjakuvapiirtäjäksi, tein sitä muiden haavetöiden ohessa kunnes se sattuman oikusta syrjäytti muut. Lisäksi mulla ei ole oikeaa kouluammattia, vain taiteilijan koulutus, eikä kuukausiansiot ole tuonne päinkään edes apurahojen kera. Mutta vähään kun tyytyy...

Taiteilijan ammatin valitessasi valitset köyhyyden, en muista ketä taiteilijaa joskus noin opastettiin. Kouluja pitää käydä ja sen päälle n. 10 vuotta kun jaksaa vääntää sarjakuvia työttömyyskorvauksella ja jos tuuri käy, niin leipä saattaa alkaa irrota. Senkin jälkeen ikuinen pätkätyö, sarjakuvapiirtäjällä ei ole töiden jatkumisesta ikinä varmuutta. Ja samaa se on Kanadassakin.

Parempi ja järkevämpi tie on hankkia oikea ammatti ja tehdä sarjakuvia siinä ohessa, ei se piirtämisen nautintoa vie vaikka piirtääkin vain iltaisin. Minun ei pitäisi sanoa tätä, mutta totuus kuitenkin on se että kahta leipää ei pysty syömään yhtäaikaa, sitä reittiä ei tulla ammattisarjakuvapiirtäjäksi. Taiteilijaksi tullaan vain tekemällä paljon taidetta, 12 tuntia vuorokaudessa.

[Grezen]

Opiskellessa jotain ihan muuta voi treenailla vapaa-ajalla sarjakuvien piirtämistä. Ja sitten valmistuessa - jos on osannut valita opiskelualansa oikein - voi elellä työttömyyspäivärahalla (ja piirrellä niitä sarjakuvia), jonka saamisessa ei ole ongelmaa, nyt kun on se tutkinto.

Hieman provoavaa huumoria viitaten omaan tilanteeseen mutta ihan oikeaa asiaakin siltä kantilta, että hankkikaa nyt ihmeessä joku tutkinto, koska sitten ei tosiaan tarvitse murehtia sitä, että saako esimerkiksi työmarkkinatukea. Ei ole ihan heti kylmä rinki perseessä ja peukalonmurskaajat ovella jos töitä ei kuulukaan ja rahaakaan ei saa mistään. Jos 19-vuotias tyyppi lukion jälkeen sanoo Kelassa ja työkkärissä olevansa sarjakuvapiirtäjä ja ettei hänen tarvitse hakea mihinkään koulutukseen, niin rahaa ei tosiaankaan saa mistään. Ellei sitten vanhemmilta tai puolisolta. Tai sossusta, mutta miljuuna kertaa mieluummin olen itse tapellut työkkärin ja Kelan kanssa kuin sossun.

Pari kertaa vetänyt niin rahattomaksi itselläni+avopuolisolla erinäisistä syistä, että tuommoisten "mistä rahat vuokraan" -perusasioiden varmistaminen menee selkäytimestä.

[Timo Kähkönen]

...Ei ole ihan heti kylmä rinki perseessä ja peukalonmurskaajat ovella jos töitä ei kuulukaan ja rahaakaan ei saa mistään...
...Pari kertaa vetänyt niin rahattomaksi itselläni+avopuolisolla erinäisistä syistä, että tuommoisten "mistä rahat vuokraan" -perusasioiden varmistaminen menee selkäytimestä.

Kyllä tutkinto tai parikin kannattaa hankkia, koska ei koskaan tiedä miten käy. Nykyaikaa leimaa pätkätyöt eikä yksi koulutus välttämättä riitä. Työttömyystukisäännöksetkin ovat tiukentuneet sitten 90-luvun.

Aika monilla tekijöillä taitaa olla tutkinto tai muodollinen koulutus hankittuna tai puolitiessä: Juballa kielenkäännös, Wallulla ja minulla luokanopettaja, Tarmolla taiteellinen, Leppäsellä painopinnanvalmistaja tai vastaava.

On tämä niin epävarma ja huonosti "palkattu" ala, että hyvällä omallatunnolla voi tekemiinsä sopimuksiin vaatia pitkiä irtisanomisaikoja, runsaita ensijulkaisupalkkioita jne. Eihän meillä ole lomakorvauksia, työsuhdeautoja, -asuntoja, -aterioita, eikä oikein käytännössä työttömyyskorvausmahdollisuuttakaan.

[VesaK]

Mauri Kunnas sanoi, että hänen unelmansa oli tulla nimenomaan sarjakuvapiirtäjäksi, mutta kun sarjiksista ei saanut rahaa, oli pakko siirtyä kuvittajapuolelle - ja tehdä sarjakuvia siinä ohessa niin paljon kuin pystyy.

Tärkeintä on löytää oma piirrostyylinsä, jollain pseudomangalla eli mankalla ei pitkälle pötkitä. Onneksi nykyisin Suomessa järjestetään sarjakuva-alalle koulutusta, mm. Lahdessa ja Limingassa. "Ei koulutuksesta haittaakaan ole", totesi Aki Kaurismäkikin.
Joka tapauksessa sarjakuva-alalle breikkaaminen vaatii vähintään noin kymmenen vuoden työn, sinä aikana pitää piirtää, piirtää ja piirtää - aivan kaikkea, ei vain sarjakuvia. Sitten ehkä - ehkä - on mahdollisuuksia.
Pääasia on tulla julkaistuksi, teetpä sitten omat nettisivut, omakustanteen tai sarjoja paikallislehteen.  

[Timo Kähkönen]

Eikö Joonas oo taiteilijaeläkkeellä? Ei kai se enää noin paljoa tienaa.

Joonas on eläkkeellä, mutta tekee kuitenkin ainakin Unto Uneksijaa (vai tekeekö enää). Tulot eivät ehkä enää ole niin suuret.

Hassulta tuntuu sanoa että "niin suuret" tai "noin paljoa". Eihän 2500 e/kk ole oikeasti paljon. Sehän on se mitä ihmiset yleensä tienaavat muissa ammateissa. Mutta jos sarjakuvapiirtäjä tienaa saman, se vain tuntuu paljolta. Jotain mätää on jossakin.

Saattaa tulla vähän epätoivoinen olo kun ajattelee että Suomessa toimii vain ehkäpä 10 päätoimista sarjakuvapiirtäjää. Tuodakseni vähän valoa pimeyteen totean, että tilanteen ei tarvitse jatkua tällaisena ikuisesti. Suomessa on arviolta 500-600 sarjiksentekijää, joista useat kymmenet toimivat jo sivutoimisina alalla. Meillä on myös koulutusmahdollisuuksia, uutta kokeiluja kaihtamatonta piirtäjäpolvea. Suomessa on lehtiä ja kausijulkaisuja ainakin 1300, koko maailmassa yli 600 000.

Nyt pitäisi löytää uusia kanavia, uusia ideoita, uusia suunnitelmia, joilla saadaan työn tarjonta ja kysyntä kohtaamaan.

EDIT: Sanomalehtiä on maailmassa 22 643 (International Standard Serial Number Register 1999) tai  8 391 (UNESCO's Statistical yearbook 1996). Erot johtunevat siitä, että Unesco ei listaa muita kuin päivälehtiä ja että Unescon lista on yksinkertaisesti vähemmän kattava. Aikakauslehtiä on maailmassa 158 000 (the 2000 Ulrich International Periodical Directory). Aikakauslehtiä ja muita kausijulkaisuja on maailmassa  617 801 kpl (the International Standard Serial Number Register).

Suomessa on ainakin 1357 lehteä, jos mukaan lasketaan kaikki sanomalehdet, ilmaisjakelulehdet, yleisaikakauslehdet, ammattilehdet, asiakaslehdet ja harrastelehdet (Suomen Levikintarkastus Oy: Ilmoitushinnat 2002, Printtimedian perushakemisto + oma tietokantani). Näistä sanomalehtiä on 397 kpl ja aikakauslehtiä ja muita kausijulkaisuja 960 kpl. Todennäköisesti määrät ovat suuremmatkin, koska kaikki eivät ole rekistereissä mukana.

[J.Vehnä]

Saattaa kuulostella hassulta, mutta kyllä minäkin sarjiksilla elän. Toki teen boonuksena kuvitushommia lisäksi ku tykkään niistä.

Mutta aivan sikana on vaatinut työtä että päästään siihen pisteeseen että elää sarjakuvilla. 10 v vähintään menee+ sitä ennen harjottelua 20 vuotta.

[Aura]

Tärkeintä on löytää oma piirrostyylinsä, jollain pseudomangalla eli mankalla ei pitkälle pötkitä.

Auts. Tuo kyllä huolestuttaa ainakin minua, onkohan kysyntää enää ollenkaan kun mangabuumi menee ohi.

Toisinaan kyllä huolestuttaa tulevaisuus hyvinkin paljon että mitä koulun jälkeen, jos pääsisi edes jotenkin oman alan töihin niin hyvä... en haluaisi kuitenkaan löytää itseäni kaupan kassalta kun veri vetää ihan muualle. Mutta ei sitä auta muu kuin yrittää. Oliskohan jollakulla myydä halpaa aikaa ja robottikäsi?

[Timo Ronkainen]

Kysymys kuuluu: mihin työhön keskivertosuomalaisen kannattaa realistisesti tähdätä?

a) Presidentin
b) Sarjakuvapiirtäjän
c) Lääkärin

Ei mihinkään noista, koska yhteenkään yllämainituista tavallisella keskivertosuomalaisella ei ole rahkeita.

Timo

[rama]

Tärkeintä on löytää oma piirrostyylinsä, jollain pseudomangalla eli mankalla ei pitkälle pötkitä.

Sweet, siinä sitten vedettiinkin kaikki japanilaisvaikutteista sarjakuvaa tekevät saman kissarkorvat-kamman läpi.

On se vaan hyvä, että on se ”oikeakin” työ...

[Otto Sinisalo]

Auts. Tuo kyllä huolestuttaa ainakin minua, onkohan kysyntää enää ollenkaan kun mangabuumi menee ohi.

Uskaltaisin väittää, että mangabuumi ei mene ohi. Tai siis se ei ole buumi ensinnäkään.

Henkilökohtaisesti odottelen, koska tämä strippisarjakuvabuumi menee ohi. Strippisarjakuvat ovat niin 1900-luvun alkua.

[Timo Kähkönen]

Henkilökohtaisesti odottelen, koska tämä strippisarjakuvabuumi menee ohi. Strippisarjakuvat ovat niin 1900-luvun alkua.

Luulisin, että odotusaikaa riittää. Jos 100 vuotta voi edes kutsua buumiksi.

[VesaK]

Auts. Tuo kyllä huolestuttaa ainakin minua, onkohan kysyntää enää ollenkaan kun mangabuumi menee ohi.

Nonnono. Kyllä mankastakin voi oman tyylinsä kehittää, kuten itse olet tehnyt. Sekä esmes Reima. Semmonen mangan tai minkä vaan valmiin tyylin läpipiirräntä ei välttämäti kustantajaa saati ostajaa niin kiehdo. Onhan noita ligneclairejakin vaikka kuinka monta.

Kerrankin törmäsin semmoiseen teokseen, jossa oli piirretty kokonainen albumi könkelösti matkitulla Tintti-tyylillä, ja vielä puuväreillä väritetty - juoni taas oli napattu eräästä television dekkarisarjasta. Ei niin.

Toinen hätkäytys oli sarja, joka oli kuvallisesti ihan millintarkasti kopsattua F.Millerin Sin Cityä, juoni taas rakenneltu Juice -lainausten varaan. Ei niinkään.  

[Jaana S.]

Saattaa kuulostella hassulta, mutta kyllä minäkin sarjiksilla elän.

Joo, kyllä sarjiksilla voi elää, varsinkin jos tekee muutakin alaan liittyvää hommaa. Itse olen elänyt sarjiksilla ja sarjakuviin liittyvilla jutuilla jo 10 vuotta. Ekat sarjikset sain Ilta-Sanomiin (kuukauden kotimainen)1996 ja niitä julkaistiin siellä vuoteen 1999 saakka silloin tällöin, kunnes lopetin siilin piirtämisen ja aloin tehdä kettuja ja possuja. Sarjakuviani on julkaistu säännöllisesti viikottain sanomalehdissä vuodesta 2000. (Ensin Oulun sanomissa, sitten Kalevassa + Ylöjärven uutisissa). Muu ansiotulo on myös liittynyt sarjakuviin (opetustyöt, kuvitustyöt, taidenäyttelyt jne). Osan tuloista olen saanut myymällä sarjakuvahahmoihini liittyviä maalauksia tai vuokraamalla sarjakuviini liittyviä näyttelyitäni. Vuokraaminen tarkoittaa sitä, että näyttelyn tilaaja maksaa sovitun näyttelykorvauksen tietyltä ajalta. Yleensä nämä ovat olleet koululaisille tarkoitettuja taidekasvatuspainotteisia näyttelyitä, joissa sarjakuvahahmojen avulla kerrotaan esim italian renessanssin ajasta ja taiteesta. Välillä olen saanut projekteihini apurahoja, mikä ei ole ylimääräinen lisä, vaan taiteilijan palkka. Kokonaisen vuoden tulot sain tekemällä prosenttitaideteoksen kaupungin tilaustyönä; maalasin sarjakuva-aiheisen teossarjan. Sarjakuviini liittyvistä oheistuotteista saa myös lisätuloja. Sarjakuvilla eläminen on yksityisyrittämistä ja kovaa työtä, eikä sovi heikkohermoisille. Jos haluaa sarjakuvataiteilijaksi, tärkeää on hankkia koulutus, mikä tahansa koulutus! Muotoilijan koulutuksesta ja taidehistoriaan perehtymisestä on ollut mulle tällä alalla paljon hyötyä. (Ei olisi myöskään pahitteeksi olla fiksu, älykäs, superkaunis ja mediaseksikäs... sekä kannattaa myös periä rikas mummu, jos sarjikset ei ihan alusta asti myykään pilvin pimein). Eli lukekaa suosiolla lääkäreiksi, niistä on pulaa...

[Doc Lomapäivä]

Eihän 2500 e/kk ole oikeasti paljon. Sehän on se mitä ihmiset yleensä tienaavat muissa ammateissa.

Tuo on laskennallinen keskipalkka. Suomessa on niin paljon ylempää keskiluokkaa (lue: kännykkäinsinöörejä) ja rikkaita että ne nostaa tuota lukemaa satoja euroja. Keskiluokkainen keskivertosuomalainen tienaa n. 1700 e/kk. Mulle oli yllätys että koulutettujen toimistotyöntekijöiden, rakennusmiesten ja lentoemäntien peruspalkka on 1250 e/kk. Lisät voi olla kaksin-kolminkertaiset lähtöpalkkaan verrattuna.

Nii ja kyllä määki tällä elän, vaikka jäänkin alle köyhyysrajan. Lapsiin ja omaan asuntoon ei oo varaa, mutta jos niiden kanssa toiseen vaakakuppiin laitetaan piirtäminen niin valinta on jo tehty.