Tuleeko sarjiksilla toimeen?

[Irene]

Mä haluan sarjakuvapiirtäjäks koko sydämestäni! Tuo oli tylysti sanottu. 

Anteeksi tylyyteni. Minäkin halusin nuorena humanistitutkijaksi hyvin paljon, mutta kun kolmen vuoden yliopisto-opintojen jälkeen olin edelleen töissä krematorion siivoojana, niin piti todeta että kyllä mun täytyy ruveta tekemään jotain sellaista, millä elättää itsensä. Ahdisti niin kovasti se epävarmuus ja rahattomuus. Koko tarina täällä: http://www.lut.fi/~brunou/humanisti.pdf

(Anteeksi että spämmään tätä linkkiä joka ketjuun mutta kun se sopii näihin keskusteluihin ihan liian hyvin)...

Jos koetan neuvoa sinua positiivisemmin, niin miltäs nämä mallit kuulostaisivat:

1) Mene sellaisiin töihin joilla voit tienata elantosi ja päätä, että 25-vuotiaana (oletan, että olet koululainen) rupeat sarjakuvapiirtäjäksi. Näin sinulla on aikaa hankkia järkevää työkokemusta ja voit 25-vuotiaana arvioida hieman uudesta vinkkelistä sarjakuvapiirtäjän uraa. Jos se näyttää silloin hyvältä tavoitteelta, go for it!

2) Rupea sarjakuvapiirtäjäksi ja katso esimerkiksi kahden vuoden päästä, oletko voinut elättää työllä itsesi omasta mielestäsi riittävällä tavalla. Huom. tässä tapauksessa elatukseksi ei lasketa esimerkiksi opintotukea, työttömyyskorvausta tai sossun rahoja, koska nehän saa kuka tahansa ei-sarjakuvapiirtäjäkin. Vain sarjakuvilla tienaamasi rahat tai apurahat lasketaan.

[Timo Kähkönen]

Mä haluan sarjakuvapiirtäjäks koko sydämestäni! Tuo oli tylysti sanottu. 

Kyllä alkuvaiheessa tarvitaan rohkaisua aika lailla ja päätös että haluaa sarjakuvapiirtäjäksi. Se päätös on aika tärkeä. Voin kertoa omasta urastani sen, että päätin tai mielessäni kyti haaveena sarjakuvapiirtäjän ura jo 9-12-vuotiaana. Nuoruus meni harjoitellessa ja mestareiden töitä tutkiessa. Ensimmäisen sarjakuvan sain julkaistua Suomen Madissa 18-vuotiaana. Sen jälkeen elin 25-vuotiaaksi asti työttömyyspäivärahalla ja sekalaisilla sarjakuvatöillä eri lehtiin (myös pienlehtiin). Oli vuosi 1991 ja lama iski täydellä voimalla ja tulot ehtyivät. Hakeuduin luokanopettajakoulutuslaitokseen 25-vuotiaana ja opiskelin siellä noin 4 vuotta saamatta kaikkia opintoja valmiiksi. Lama alkoi hellittää ja sain jo mainostöitä. Viimein 32-vuotiaana pääsin Maaseudun Tulevaisuuteen "vakipiirtäjäksi" ja 35-vuotiaana Vivaan. Myin sarjakuvaa useisiin lehtiin ja perustin sarjakuvasyndikaatinkin tähtäimenä ulkomaan levitys omille ja muiden tekemille sarjakuville. Nyt rahaa tulee kohtuullisesti, mutta ei kuitenkaan vielä riittävästi, joten apurahoja täytyy anoa. Ehkäpä muutaman vuoden päästä ei tarvitse jatkuvasti murehtia rahan riittävyydestä. Mutta voin sanoa jo nyt, että lapsuuden haaveeni tulla sarjakuvapiirtäjäksi on toteutunut ja panostaminen siihen on kannattanut. Jonkun mielestä aika vanhana, mutta harvapa tänä päivänä tienaa leipänsä sarjakuvasta kaksikymppisenä.

Jos jotain päättää ja ponnistelee sen eteen tarpeeksi kauan, kyllä se onnistuu.

[Irene]

Timo puhuu viisaita unelmiensa toteuttamisessa. Pätevät mihin tahansa unelmiin.

Itse vain koen vastuuttomaksi väittää nuorille ihmisille, että heidän kannattaisi hakeutua epävarmoihin, huonosti työllistäviin ja taloudellisesti pahimmillaan kurjistaville aloille. Irkin puolella arvioitiin äskettäin, että Suomessa on alle 10 ihmistä, jotka elättävät itsensä kokopäivätoimisesti sarjakuvantekijöinä. Tässäpä muutama vertailu:

Suomessa on presidentin työtä tekeviä 1 kpl, sarjakuvantekijöitä (kokopäiväisiä) ~10 kpl ja lääkäreitä 17 000 kpl (lääkärit tarkistin Tilastokeskuksesta). Näistä presidentti ansaitsee noin 10500 eur/kk (verottomana), sarjakuvantekijät todistetusti joutuvat turvautumaan apurahoihin vielä keski-ikää lähestyttäessä, lääkärien keskipalkka liikkuu 4200-5200 eur/kk välillä.

Kysymys kuuluu: mihin työhön keskivertosuomalaisen kannattaa realistisesti tähdätä?

a) Presidentin
b) Sarjakuvapiirtäjän
c) Lääkärin

[Grezen]

Kannattaa muuten hankkia joku virallinen tutkinto, vaikka sarjakuvanpiirtäjäksi vuorenvarmasti aikoisikin. Kouluttamaton nuori ihminen ei saa muuta kuin kakkaa niskaansa joka taholta - ihan niinkin perusasioita kuin työmarkkinatukea hakiessa tulee äkkiä seinä vastaan.

Opiskellessa jotain ihan muuta voi treenailla vapaa-ajalla sarjakuvien piirtämistä. Ja sitten valmistuessa - jos on osannut valita opiskelualansa oikein - voi elellä työttömyyspäivärahalla (ja piirrellä niitä sarjakuvia), jonka saamisessa ei ole ongelmaa, nyt kun on se tutkinto.

Tai sitten saa työpaikan ja piirtelee silti sarjakuvia vapaa-ajalla niin kauan, että ne alkavat tuottaa sen verran fyrkendaalia, että niiden varassa uskaltaisi elääkin, ja jättää vakiduuninsa.

[Samone]

Osin ohi aiheen, mutta hieman sivusta olen seurannut peliteollisuuden grafiikantaitajien tarvetta. Mikäli haluaa kovasti piirtämällä tms. tienata elantonsa, niin sillä saralla tuntuu olevan pulaa osaajista, joskin edelleen alkuun tienestit ovat enemmän harrastelijatasoa. Tokihan tuolla on omat ideat ja luovuus sidottu tiukasti määrättyyn raamiin, mutta mielestäni mahdollistaa silti hyödyntää osaamistaan ihan siinä kuin muussakin tilatussa graafisessa työssä.

Tuosta tulikin mieleeni, että miten paljon täällä ihmiset työstävät töitään puhtaasti koneella? Minä itse yllätyin aikanaan siitä miten hyvin veljeni osasi piirtää perinteisellä kuulahiirellä. Vielä enemmän asian ohi: mikäli jollain on antaa vinkkejä digitaalisen tuottamisen tarvikkeisiin, niin voisin jotain sellaista hankkia esim. synttärilahjaksi tälle lahjakkaalle opiskelijalle.

[Irene]

Opiskellessa jotain ihan muuta voi treenailla vapaa-ajalla sarjakuvien piirtämistä. Ja sitten valmistuessa - jos on osannut valita opiskelualansa oikein - voi elellä työttömyyspäivärahalla (ja piirrellä niitä sarjakuvia), jonka saamisessa ei ole ongelmaa, nyt kun on se tutkinto.

Ja tämähän oli toivottavasti rankkaa huumoria, kenenkään tavoite ei voi olla kouluttautua työttömyyspäivärahan saajaksi...

[Veli Loponen]

Täällä on jo keskustelua aiheeseen liittyen: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7555.0

Niinpä yhdistinkin nämä ketjut. Jatkakaa.

[Timo Kähkönen]

Ja tämähän oli toivottavasti rankkaa huumoria, kenenkään tavoite ei voi olla kouluttautua työttömyyspäivärahan saajaksi...

Olisiko tarkoitus ollut sanoa, että työttömyyspäivärahaa käytetään tavallaan koulutustukena treenaten piirtämistä, kunnes se alkaa tuottaa sen verran että voi tulla toimeen ilman työttömyyspäivärahaa.

[sebastian]

Huomautus tuosta palkasta:

Jos haluaa bruttopalkkaa 2400€/kk, niin pitää tämän päälle vielä lisätä TEL-maksu ja pakolliset vakuutukset, n. 20%. Eli n. 2900€/kk pitää ansaita. Jos julkaiset albumin itse, voi tulla voittoa 4€/albumi painokustannusten jälkeen (kirjakaupat ja jakelijat ottavat aika muhkean osan myyntihinnasta), eli pitää myydä 725 albumia kuussa päästäkseen 2900€/kk bruttotuloihin. Enkä ole tässä ottanut huomioon markkinointi- ja viestintäkuluja...

725 * 12 = 8700 albumia vuodessa. Pyöreästi sanoisin, että 10000 albumia per vuosi on hyvä tavoite. Helppoa kuin häkä. :-)

Itse teen vuorotellen IT-työtä (olen DI) ja piirrän. Viime vuonna piirsin vain 3 kk, tänä vuonna teen töitä kesäkuun loppuun asti, sitten piirrän kolmannen albumini, ajattelin olla vapaa taiteilija noin vuoden verran. Eka albumi myi 400 kpl, toisen tavoitteena on 1000+ ja kolmannen tavoite 5000, tosin sitä ajattelin kääntää myös suomeksi (olen ruotsinkielinen).

Sebastian

[Irene]

Olisiko tarkoitus ollut sanoa, että työttömyyspäivärahaa käytetään tavallaan koulutustukena treenaten piirtämistä, kunnes se alkaa tuottaa sen verran että voi tulla toimeen ilman työttömyyspäivärahaa.

Oli mikä oli, tämä on juuri tuollaista shittiä mistä väännettiin kättä tuolla prekariaattiketjussa.

[Veli Loponen]

Jos haluaa bruttopalkkaa 2400€/kk, niin pitää tämän päälle vielä lisätä TEL-maksu ja pakolliset vakuutukset, n. 20%. Eli n. 2900€/kk pitää ansaita. [...] Enkä ole tässä ottanut huomioon markkinointi- ja viestintäkuluja...

Tästä jo aikaisemmin puhuttiinkin. Hinta-arviosi on kuitenkin ehkä hiukan alakanttiin. Sarjakuvantekijän kun pitää ottaa huomioon myös mahdolliset sairastumiset, työhuonevuokran ja muut kulut (mainitsemiesi markkinointi- ja viestintäkulujen lisäksi). Niinpä 2400 euron kuukausituloille pääseminen tarkoittaa yli 3000 euron summaa. Ehkä jopa neljä.

[sebastian]

Sarjakuvantekijän kun pitää ottaa huomioon myös mahdolliset sairastumiset, työhuonevuokran ja muut kulut (mainitsemiesi markkinointi- ja viestintäkulujen lisäksi). Niinpä 2400 euron kuukausituloille pääseminen tarkoittaa yli 3000 euron summaa.

Totta. Entisen osakeyhtiön johtajan kokemuksista viisastuneena suosittelen kuitenkin, että työhuone vuokrataan vasta, kun siihen on taloudelliset edellytykset eli riittävän iso summa rahaa virtaa joka kuukausi kassaan. Kiinteät kulut kannattaa kaikin tavoin yrittää minimoida. Keittiön pöydällä olen kaksi albumia piirtänyt...

[Timo Kähkönen]

Suomessahan on jotain vain 5 vain sarjakuvilla rahansa ansatsevaa piirtäjää että kuinka paljon sarjakuva piirtäjä ansaitsee kuukaudessa?

Niinpä 2400 euron kuukausituloille pääseminen tarkoittaa yli 3000 euron summaa. Ehkä jopa neljä.

Jossain on ollut puhetta, että sarjakuva-ammattilaisten parhaiten tienaava kova ydin on hyvin kapea, arvioiden mukaan 10 henkilöä. Kävin läpi tekijälistaa ja nopsalla arviolla keräsin ne, joilla todennäköisesti jää verotettavaksi tuloksi vähintään kansalaisen keskipalkka (v. 2005 keskipalkka 2 500 euroa), siis siten että vähintään tuo tulo muodostuu pelkästään sarjakuvan tekemisestä. Huom! laskutus on siis eri asia kuin verotettava tulo. Laskutus voi olla vaikka 3500 e kuussa, mutta verotettava tulo 2500 e.

Näillä tekijöillä voisi arvioni mukaan olla verotettava tulo tai siihen verrattava tulo pelkästä sarjakuvanteosta ilman apurahoja vähintään 2500e TAI sarjakuvanteosta tuleva laskutus vähintään 3000e:
Heilä, Ilkka
Jarla, Pertti
Koivisto, Tarmo
Korhonen, Kari
Kähkönen, Timo
Leppänen, Kari
Roikonen, Juha
Savolainen, Veikko
Tuomola, Jussi
Vaalio, Harri

Voi olla muitakin, tuleeko mieleen ketään?

Siis tosi vähän näyttäisi olevan pelkästään sarjakuvalla toimeentulevia. Sivutöinä sarjakuvia tekeviä on kymmeniä. Jos taas listataan ne, joilla sarjakuvanteko on poistanut taloushuolet kokonaan, listalle tuskin jää yhtään nimeä.

[VesaK]

No se toinen savolainen, Jorma Pitkänen ainakin puuttuu.

[N.Itämäki]

Anteeksi tylyyteni. Minäkin halusin nuorena humanistitutkijaksi hyvin paljon, mutta kun kolmen vuoden yliopisto-opintojen jälkeen olin edelleen töissä krematorion siivoojana, niin piti todeta että kyllä mun täytyy ruveta tekemään jotain sellaista, millä elättää itsensä. Ahdisti niin kovasti se epävarmuus ja rahattomuus. Koko tarina täällä: http://www.lut.fi/~brunou/humanisti.pdf

(Anteeksi että spämmään tätä linkkiä joka ketjuun mutta kun se sopii näihin keskusteluihin ihan liian hyvin)...

Jos koetan neuvoa sinua positiivisemmin, niin miltäs nämä mallit kuulostaisivat:

1) Mene sellaisiin töihin joilla voit tienata elantosi ja päätä, että 25-vuotiaana (oletan, että olet koululainen) rupeat sarjakuvapiirtäjäksi. Näin sinulla on aikaa hankkia järkevää työkokemusta ja voit 25-vuotiaana arvioida hieman uudesta vinkkelistä sarjakuvapiirtäjän uraa. Jos se näyttää silloin hyvältä tavoitteelta, go for it!

2) Rupea sarjakuvapiirtäjäksi ja katso esimerkiksi kahden vuoden päästä, oletko voinut elättää työllä itsesi omasta mielestäsi riittävällä tavalla. Huom. tässä tapauksessa elatukseksi ei lasketa esimerkiksi opintotukea, työttömyyskorvausta tai sossun rahoja, koska nehän saa kuka tahansa ei-sarjakuvapiirtäjäkin. Vain sarjakuvilla tienaamasi rahat tai apurahat lasketaan.

Kyllä sä saat anteeksi!  
Mä oon kyl koululainen ja tiedän,että tulevaisuus on vielä edessä. Mulle on monesti sanottu, että hyödynnä vaan tota sun piirrustustaitojas. Mä oon myös kova kirjoittelemaan tarinoita, joten kyllä se ammatti mulle sopis paremmin. Peruskoulun jälkeen vanhempani lähettävät minut Kauhajoen 10-luokalle, koska siellä on graaffista suunnittelua. Mä ajattelin muutta Kanadaan, koska luulen, että täällä sarjiksenpiirtäjät joutuvat kadulle tai sitten heistä tulee kuuluisia. Minä haluan pysyä tavoitteessani.