Olen kolmekymppinen kirjastonsetä ja soittaja/muusikko pohjois-pohjanmaalta. Sarjakuvia tuli diggailtua (Daredevil, Hellblazer, Hämis, Ryhmä-X, Sandman, Spawn muun muassa) nuorena miehenä 80-luvun loppupuolelta 90-luvun puoleenväliin saakka, jolloin soittohommat vei pidemmän korren.
Pitkän aikaa meni (noin 10 vuotta) ennenkuin puolivahingossa blokkasin sarjiskaupasta Azzarellon100 Bulletsin ja Kirkmanin Walking Deadin ekat tradet. Sen jälkeen sarjakuvakokoelmani on paisunut noin 70 albumin vuositahtia. Ostan siis suurimman osan sarjiksistani Tradeina/albumeina.
Mielestäni hyvässä sarjakuvassa täytyy olla (sekalainen järjestys):
Hulluja tiedemiehiä, robotteja, apinoita, laser-aseita, ninjoja, vakoojia, rinnakkaistodellisuuksia, mystisiä voimia, humanoideja, kohtalokkaita ja seksikkäitä naisia, aika- ja avaruusmatkailua, nanoteknologiaa, zombeja, vastakulttuuria, mutantteja, avaruusraketteja, pikku nilkkejä, ulottuvuusportteja, salaisia tukikohtia esim. kuussa, lentäjäsankareita, alkoholisoituneita yksityisetsiviä, turmeltuneita superrikollisia ja väkivallalla mässäilyä.
Niin.
Ja tietysti supersankareita.
Kovimmat sarjikset tällä hetkellä on Warren Ellisin Planetary ja muut sci-fi jutut, Gerard Wayn Umbrella Academy, Robert Kirkmanin The Walking Dead, Ed Brubakerin Sleeper, Eric Powellin The Goon ja Joe Hillin Locke & Key
Suosikkikuvittajiani ovat John Romita Jr, Frank Quitely, John Cassaday ja Gabriel Ba.
Viimeksi luettua sarjakuvaa on Ellisin Ignition City ja Millarin Kick-Ass.
Molemmat hiton toimivia.
En tykkää:
-mangasta,
-Wolverinesta,
-Yön Ritari elokuvasta/ Heath Ledgerin Batmanista,
-suomalaisesta sarjakuvasta (Jouni Mattilan Ankkalinnan Mielisairaalaa lukuunottamatta)
-sarjakuvista, jonka ruudut on tungettu täyteen tekstipaneeleita.
Eipäs muuta.
Sarjakuvat on makeita.