Jahas, varmaankin meikäläisen vuoro kertoa muutama fakta itsestäni (kiviäkin kiinnostaa):
Nimi: Tuomas
Ikä: 23
Sijainti: Jkl
Ammatti: Opiskelija
Keski-Suomessa on siis vaikuttanut (?) reilut parikymmentä vuotta tämä Tuomas-niminen henkilö. Tahkoan syksyt ja keväät Jyväskylän yliopistossa tietojärjestelmätieteiden opintoja, ja vapaa-ajat harrastan lähinnä sisäilyä ja yleistä fiilistelyä. Musiikki, lukeminen ja sarjikset ovat lähellä sydäntä, ja näin kesäisin erityisesti tytöt ja jäätelö.
Sarjakuvia on tullut luettua suunnilleen koko pienen elämän ajan, joskus aktiivisemmin kuin joskus toiste. Ensimmäiset sarjakuvakokemukset liittyvät muistaakseni ihan perus-akkariin jotakuinkin vuosille -86 tai -87. Aku Ankan lisäksi Pahkasika ja Mad veivät mukanaan heti kun lukemaan oppi. Pahkiksesta luettiin tietysti vain sarjikset, ei tylsiä tekstiartikkeleita. Suomen Madiin tutustuin hieman myöhemmin, mutta pirulle tuli annettua pikkusormi ja paluuta takaisin ei ollut (Luotan edelleen niihin neljään kirjaimeen, paitsi nyky-Madin taso on _oikeasti_ niin alhaalla, ettei lehteä tule enää luettua. Pitänee varmaan jossain vaiheessa katsastaa josko taso olisi noussut.)
Tietysti tenavana ahmimisen lisäksi tuli koetettua siipiään sarjisten teossakin. Ensimmäinen pidempi juttu oli muistaakseni Ghostbusters-tarina (en ollut ennen sarjan tekoa lukenut ensimmäistäkään Haamujengi-sarjista, mutta mainoksissa olin nähnyt kuvia...). Muita aiheita pienenä olivat mm. Zoidsit (Kuka muistaa?), merirosvot ja omaelämänkerralliset metasarjakuvastripit. Sarjakuvia ei ole tullut piirreltyä (liian) pitkään aikaan, mutta tietynlainen kutina on kyllä taas. Saas nähdä syntyykö mitään.
Sarjiksista suurimmin ovat kolahtaneet varmaankin lapsuuden Disney-jutut (Barks, Rosa, Taliaferro, Murry ym.), Suomen Mad, Lassi ja Leevi, Kramppeja ja nyrjähdyksiä, Bisleyn Lobo ja Batman vs. Judge Dredd ja kymmenet muut, mitä ei tähän hätään muista. Sarjakuvia tulee ostettua nykyisin melko harvakseltaan, kehnosta rahapoliittisesta tilanteesta johtuen, mutta silloin tällöin tulee huuto.netistä tai paikallisista divareista hommattua lehdyköitä. Tietysti sitten joskus, kun on työpaikka ja rahaa kuin roskaa, en muuta ostakaan kuin sarjiksia, kirjoja, levyjä ja leffoja..
Pari sanaa vielä muista jutuista: paljastettakoon heti alkuunsa, että olen basisti.
No, ihmisiähän mekin lienemme, ja rämpyttelen kyllä kitaraakin. Musiikilliset juuret ovat 90-luvun punkissa, grungessa ja yleensäkin rokissa. Paras bändi on YUP (tai Rancid tai Primus tai Manicsit tai Alice in Chains tai...). Leffoista parhautta edustavat esim. Paluut tulevaisuuteen, Amelia, Matrix ja vaikka Henkien kätkemä. Kirjoittaa osaavat ainakin Bulgakov, Hurtta, King ja Lovecraft.
Sekavaa selitystä, eikä läheskään koko totuus, mutta ehkä tässä opitaan tuntemaan paremmin. Minun puolestani siis kaikille kohtuullisen kokoinen "
Moi!"
EDIT: Jesh, pitkästä aikaa on tullut oikein kunnon kipinä sarjakuvien harrastamiseen! Kohtuullisen tauon jälkeen olen taas alkanut piirtämään, ja monenlaisia ideoita pursuilee päässä.
Ja aiheenahan on tietysti iki-ihanat "rock, tytöt ja elämän hankaluus". Tuota osastoahan riittää, ainakin ekaa ja viimeistä..