Judge Dredd

[Curtvile]

niin Joe Dreddhan on Tuomari. Ja tuomareilta on kielletty tunne-elämä. ei romantiikkaa, ei seurustelua, ei perhettä.
Vain laki.
Monet muut tuomarit toki luistavat säännöstä mutta Dredd ei(kts. moninaiset tarinat joissa Tuomari Galen DeMarco koettaa pokata Dreddiä, neitohan eroaa oikeuslaitoksesta ja rupeaa yksityiskytäksi kun aiheesta tulee selkkaus)

Mutta onhan Dredd toki törmännyt mm. ruotsalaisiin sex-mek -robotteihinkin...



Enemmän kuin Joe Dreddin seksielämä olen seurannut kiinnostuksella miten hahmoa käsitellään, toisin kuin monet muut sarjakuvasankarithahmot Dredd vanhenee.
Meidän vuotemme vastaa 2000ADn vuotta. sarjan alkaessa oltiin vuodessa 2099 nyt ollaan vuodessa 2134.
Dredd on ollut nyt aktiivipalveluksessa 50 vuotta ja toimii yhä katutuomarina hiukka päälle 70-vuotiaana.
Sairasti suolistosyövänkin.

[Lönkka]

Mutta onhan Dredd toki törmännyt mm. ruotsalaisiin sex-mek -robotteihinkin...

Lakoninen Drokk -tokaisu kruunaa tuon!

[Vincent]

Lainasain pari viikkoa sitten pari suomenkielistä JD alpparia ja tykkäsin. Päätin tutustua hahmoon vähän enemmänkin, mutta koska suomijulkaisut ovat harvinaisia ja löytyessä melko hintaviakin niin enkunkieliset julkaisut tuntuvat loogisimmilta.

Pienen tutkimustyön jälkeen näyttäisi parhaimmalta hankkia Judge Dredd - The Complete Case Files - kirjasia hyllyyn, mutta luin yhdeltä nettisivulta, että osat 1 ja 2 kannattaa jättää väliin ja hypätä suoraan kolmoseen. Jakavatko monetkin kvaakkilaiset saman mielipiteen?

[tmielone]

Case File -kirjoja ei ole tullut luettua, mutta eilen lukaisin Garth Ennisin ja Steve Dillonin Judge Dredd: Emerald Isle -lärpäkkeen. Hetkittäin huvitta, mutta kokonaisuutena köykäinen tekele. Paras idea oli irlantilaisten kehittämä perunapyssy, jolla nimensä mukaisesti ammuttiin perunoita, sillä luodit olivat liian kalliita.

Vanhoina hyvinä aikoina kaikki Dreddit löytyi kirjasto kuin kirjastosta.

[Doctor Phantomizer]

Hyppää vaan kolmoseen, ei se minusta pahaa tee.

[Curtvile]

Pienen tutkimustyön jälkeen näyttäisi parhaimmalta hankkia Judge Dredd - The Complete Case Files - kirjasia hyllyyn, mutta luin yhdeltä nettisivulta, että osat 1 ja 2 kannattaa jättää väliin ja hypätä suoraan kolmoseen. Jakavatko monetkin kvaakkilaiset saman mielipiteen?

Tämä logiikka ei nyt ihan aukene itselleni.
Dreddin piirroksellinen jälki ja kirjoituksellinenkin toki paranee sarjan edetessä (tosin 200ADlle uskollisesti : vaihtelee kautta linjan) mutten itse keksi miksi hypätä juuri kolmoseen.
En ole oman hyllyn parissa mutta eikös juuri kolmesta eteenpäin olla täällä tunnetuimpien tarinoiden parissa?

[Gothicus]

Ei missään nimessä kannata skipata volume ykköstä, eikä kakkosta! Täysin absurdi ajatus. Kirjat ovat täynnä loistavia pikkutarinoita, jotka kuuluvat oleellisina Dreddin hahmon ja maailman kehityskaariin, vaikka ne olivatkin melko valmiiksi mietityt heti alusta alkaen. Ensimmäinen eeppisempi tarinakokonaisuus on matka kirotun maan halki ja se oli muistaakseni juuri kolmannessa volumessa.

[JJalonen]

Jossain toisessa Dredd-ketjussa oli puhetta Judge Dreddin aseksuaalisuudesta. Dredd taitaa tosiaan olla niitä harvoja sarjakuvien karskeista miessankareista, joka ei ole koskaan ollut naisen kanssa sillä lailla.

No nytpähän on tämäkin mysteeri selvitetty. Joe on homppeli!

http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=43316

Ja eetteristä kajahtaa fandomin kollektiivinen - "NOOOOOOOOOOOOOOOOO...!!!!!".

Kuinka ei-näen tämän!

[Jarkko Sikiö]

Uuden Dredd-filmatisoinnin jälkeen iski mahdoton hinku hankkia yrmyleukaa vuosikymmenen tauon jälkeen sarjakuvamuodossa.

Tarkoitus oli tarttua Suomessa julkaisemattomaan materiaaliin ja tässä suhteessa on jälleen kiitettävä Kimmo Lakomaa, joka on listannut tunnollisesti 2000 AD -julkaisut sivuillaan.

Judge Dredd - The Complete Case Files -sarjan numeroon 14 tartuin, koska se sisältää Necropolis-tarinakokonaisuuden, joka on kummitellut mielessä aina siitä saakka, kun tarinakokonaisuus 1990-luvulla julkaistun Jalavan lehden kirjepalstalla mainittiin.

John Wagner (joka käytti 2000 AD -sarjoja kynäillessään pseudonyymiä T.B. Grower) ja Carlos Ezquerra -kaksikko tuntui samoin turvalliselta valinnalta, olihan The Apocalypse War eli Jalavan albumeissa 9-10 julkaistu Operaatio maailmanloppu rautaisinta mahdollista Dredd-materiaalia.

Kaikesta huolimatta Necropolis osoittautui löysäksi kokonaisuudeksi, joka lähinnä mustasi mielen. Olihan tarinalla ajoittain hetkensä, mutta pääosin ne keskittyivät Dreddin taustoittaviin harharetkiin Kirotussa maassa. Kokonaisuus oli vähistä aineksista kasattu ja samaa nähtiin jo Jalavan albumissa 11: Kirottujen kaupunki (City of the Damned), joka ilmeisesti olikin jonkinlainen esiaste tarinalle. Tekijät laittoivat tarinan pakettiin Wikipedian mukaan ennen aikojaan, mutta pahuksen hyvä siitä tuli tähän sössöilyyn verrattuna.

Kaikesta tästä jäi vain kaipuu vanhoihin hyviin aikoihin ja siten tartuin The Complete Case Files -sarjan osaan 9, jonka mutustelin paljon tyytyväisempänä, vaikka tarkoitus olikin lukea tuoreempia tarinoita.

Kovin tarkasti ei kronologisuus minua hetkauta, onhan nämä aikanaan luettu sekalaisessa järjestyksessä, joten olisivat ne menneet nytkin, mutta keräilyvimma iski niin kovalla voimalla, että täytyy lukea aivan alusta alkaen. Kuuretket ja satunnaiset inhokit sivuutin kylmästi, mutta muutoin vanha materiaali on ollut aivan kelpo luettavaa.

Totta minua nyt eniten kiinnostaa lukea uudelleen klassikkotarinat eli The Apocalypse War (sarjan 5 osa) ja The Judge Child (sarjan 4 osa, Jalavan albumit 5-7), joka oli siis esinäytös tuolle Kirottujen kaupungille.

Harmi kyllä, Jalavan komeat mustavalkoiset albumit ovat minulle se ainoa oikea formaatti lukea Dredd-seikkailuja, vaikka toki 1985 ensi kertaa tavasin Caligulan hirmuvaltiuden absurdeja käänteitä.

[Gothicus]

Korjatkaa jos muistan väärin, mutta eikös tuomareilla ole pakollinen selibaatti?

Oma muistikuvani on, että tuomarikoulutus karsii kokelaasta tarpeen toteuttaa seksuaalisuuttaan, eli varsinaisesta perinteisellä tavalla pakotetusta selibaatista ei tällöin voisi puhua. Tuomareiden voisi ajatella olevan jonkinlaisia seksuaalispsykologisia eunukkeja.

[CryingBlueRain]

Yhdessä Dredd-tarinassa oli tuomari, joka ryhtyi sukupuolisuhteeseen kansalaisen kanssa. Oli ilmeisesti mennyt jokin koulutuksessa vähän munille. Huonostihan siinä kävi.

[Gothicus]

^Ei ole aukoton Mega Cityn tuomarinkoulutusohjelma, sillä itsekin muistan tarinan, jossa kaksi tuomaria suhteili keskenään. Huonosti kävi siinäkin. Tarinan kokoavan ajatuksen mukaan tuomarilla ei ole elämässään tilaa henkilökohtaisille tunteille. Ne kun vääristävät tilannetajun ja vaikuttavat toiminnan tehokkuuteen.

[X-men]

Hämärä muistikuva on että joku ylempi tuomari olisi ollut naimisissa, naistuomarit ei vissiin saa samaa koulutusta kuin mietuomarit (tosin ainoa täällä nähty naistuomari ylituomareiden lisäksi on Judge Andersson joka kuuluu eri tuomarikuntaan kuin Dredd).

[X-men]

EIkö Hersheytä ole muka suomeksi näkynyt?

Ehkä on nähty Dreddeissä co-starina mutta ei omissa julkaisuissa kuten Judge Andersson. JH oli myös Stallonen Dredd-leffassa.

[Jarkko Sikiö]

Ahmaisin ensimmäiset The Complete Case Files -kokoelmat hotkimalla, niin hyviltä nämä klassikkotarinat taas kerran maistuivat.

Toisessa kokoelmassa (ei siis kolmannessa, kuten aiemmin tässä ketjussa on mainittu) olivat niin Kirottu maa kuin Päivä jona laki kuoli! eli Caligulan valtakausi, jotka kulkivat kuin vanhasta muistista.

Antologialehden sivuille tarkoitettujen tarinoiden lyhyt formaatti on pakottanut tekijät iskevään tahtiin, joka tottumattomalle on ennemmin kiireisesti eteenpäin hakkaava, mutta kun tarinat etenevät rivakasti ilman suvantokohtia, lukija ikään kuin imeytyy väkisin mukaan.

Dredd-maailma tuntui aina valmiilta ja staattiselta, mutta kronologisessa järjestyksessä näitä lukemalla esiin nousee myös sarjan kehitys.

Samalla on herännyt uteliaisuus sarjan taustoihin. Hauska yksityiskohta on, että suomalaislukijoillekin tutuksi tullut Ron Smith on lentänyt Spitfireä toisessa maailmansodassa!