Oi, Tintti
Kaikki Tintit löytyy hyllystä, samoin tuo "Tintin juhlakirja" (se aiempi versio), jonka sidonta on pahemman kerran pettänyt. Tintti on ollut alulle paneva voima omassa sarjisharrastuksessani; niistä on kaikki lähtenyt ja niihin tulee edelleen säännöllisesti palattua. Suosikkialbumini on vaihdellut säännöllisesti vuosien varrella, mutta kärkikolmikkoon asemansa ovat vakiinnuttaneet Seitsemän kristallipalloa / Auringon temppeli (inkat ovat aina kiinnostaneet, samoin kirous-teema, ja se uskomaton auringonpimennys!), Tuhatkaunon tapaus (yllätys yllätys... tässä on muuten mielestäni Hergen piirrosjälki parhaimmillaan) ja Mustan kullan maa (mielenkiintoista nähdä Tintti yksinään ilman Haddockia melkein koko tarinan ajan). Yhtäkään Tinttiä en haukkuisi huonoksi, varhaisimpia tarinoita pitää vain katsella oman aikansa silmälasien läpi. Siltikin Afrikka-seikkailu on mielestäni lähes luvattoman naiivi ja yksiulotteinen, mutta heijastelee kyllä hyvin omaa aikaansa.
Kysytäänpä vielä tällaista:
kuka on suosikkihahmosi Tintin tarinoissa?Itse olen aina lämmennyt erityisesti elegantille (ja Tinteissä niin harvinaiselle vahvalle naishahmolle) Bianca Castafiorelle, yllätykselliselle kenraali Alcatzarille sekä jotensakin lammasmaiselle mutta uskolliselle Haddockin palvelijalle Nestorille.