Tintti

[Patrick Wester]

Lueskelin tuossa piiiiiiitkästä aikaa Tinttejä ja silmään sattui aika poikkeuksellinen jutska Särkynyt korva -albumin tokavimpalta sivulta. Siinä koko tarinan ajan Tinttiä piinannut roistoparivaljakko käy Tintin kimppuun ja koko porukka tippuu taistelun tiimellyksessä veteen. Tintti nousee lopulta pintaan ja annetaan ymmärtää konnien hukkuneen. Sivun viimeisessä kuvassa sitten näytetään miten mustat pikkupirut korjaavat hukkuneet roistot parempaan talteen. Suorastaan järisyttävä poikkeus streitissä Tintti-meiningissä, jossa ei useinkaan ole tapana tappaa lähemmin esiteltyjä henkilöitä eikä Tinteissä muistaakseni juurikaan sivuta taivas / helvetti -juttuja. Mitä nyt Haddock tai Milou joskus saattavat nähdä viinapiruja jne. Huh, nyt helpotti kun sain purkaa sydäntäni.  

[Wilpuri]

Itse olen ihmetellyt joskus ihan samaa kohtaa... vaikka kyllähän "vanhoissa" Tinteissä oli tavallaan vielä kornimpaa materiaalia...

Esim. Tintti Afrikassa -sarjakuvassa Tintti poraa sarvikuonoon reijän ja tunkee sinne dynamiitin, jolla räjäyttää luontokappaleen ns. tuusannuuskaksi. Näin ainakin muistaisin...

[Laine, Jukka]

Itse olen ihmetellyt joskus ihan samaa kohtaa... vaikka kyllähän "vanhoissa" Tinteissä oli tavallaan vielä kornimpaa materiaalia...

Esim. Tintti Afrikassa -sarjakuvassa Tintti poraa sarvikuonoon reijän ja tunkee sinne dynamiitin, jolla räjäyttää luontokappaleen ns. tuusannuuskaksi. Näin ainakin muistaisin...

Aivan, mutta siitä on olemassa myös kesympi versio joka on julkaistu ainakin Ruotsissa. Siinä sarvikuono vain säikähtää ja luikkii pakoon. Oliko se suomenkielisessä Tintin juhlakirjassa? Minulla on myös ruotsinkielinen joka on paljon laajempi.

[Timo Ronkainen]

Joo, suomenkielisestä juhlakirjasta löytyy. Se oli tosiaan surkean ohut ja lyhennetty painos ruotsalaisesta ja alkukielisestä laitoksesta. Ymmärtääkseni jonkun sortin lastenpainos.
Sitten onpahan Tintissä kuollut muitakin. Tintti Kuun kamaralla albumissa kuolevat sekä Wolff ja tämä Ottokarin valtikasta peräisin oleva roisto, jonka nimeä en nyt muista.

Timo

[Laine, Jukka]

Sitten onpahan Tintissä kuollut muitakin. Tintti Kuun kamaralla albumissa kuolevat sekä Wolff ja tämä Ottokarin valtikasta peräisin oleva roisto, jonka nimeä en nyt muista.

Timo

Se oli eversti Boris, sittemmin Jörgen.

Sinisen Lootuksen Matsuhirato myös teki harakirin.

[JJ Naas]

...Ja Yksisarvisen salaisuudessa Lintusen veljekset ampuivat sen tyypin, joka aikoi paljastaa heidät Tintille. Sekä historia-takautumajaksossa kuolee porukkaa purjelaivan kannella.

Ja Faaraon sikareissa (muistaakseni?) joku putoaa lopussa rotkoon, taisi olla sen salaseuran johtaja.

[VesaK]

Alkupään Tintit olivat alisteisia sille samalle rymistelykomiikalle, joka hallitsi sarjakuvissa 30-luvun lopulle asti. Tintti Neuvostojen maassa on karkeassa alkuperäismuodossaan hulvaton rymyalbumi ja vahvan propagandistinen - jos lukee Hergen käyttämän lähdeteoksen "Hunnuton Moskova", huomaa että nuori katolilainen partiopoika Georges Remi napsi rankimmat ideansa sieltä suoraan ("tehtaassa" rämistellään peltiä ja poltetaan olkia, ulkopuolella brittiläinen vasemmistolehtimiesten ryhmä ihastelee). Vain sukupuolimoraalin rappiota kuvaavat kohdat Herge on kas kas jättänyt sarjakuvittamatta.

Katolilaisuus on ilmiselvästi antanut innoituksen tuohon Särkyneen Korvan konnien lopullisen kohtalon esittämiseen.

Ensijulkaisuinaan alkupään Tintit olivat n. 120-sivuisia, mustavalkoisia "puhelinluetteloita", jotka sittemmin tiivistettiin puoleen, piirrettiin uudelleen ja väritettiin.

Tintti Afrikassa -albumin dialogia muokattiin ainakin kohdasta, jossa Tintti opettaa kongolaislapsia: "Katsokaatte, tässä isänmaanne, Belgia!"
Ruotsalaistoimittajien pyynnöstä Herge itse muutti tuon sarvikuonon "naurettavan" räjäyttämisen pehmeämpään muotoon.

Toivottavasti mahdollisimman moni Tintti Afrikassa-albumin lukija on lukenut myös Ruokosenmäki&Kaitalan Hipporox-albumin. Sen viimeinen sivu viimeistään räjäyttää järjen kaakkoon.  

[tolppis]

Entäpäs Lucky Luke kun tappoi(?) kaksintaistelussa aikoinaan Phil Deferin. Rankkaa.

[VesaK]

Paitsi ettei Luke tappanut vaan ampui Deferiä olkapäähän. Selviää tarinan viimeisestä ruudusta. Voittamaton LL-albumissa on näyte ko. kohtauksesta ja kuvatekstissä väitetään, että Defer todella kuolisi mutta ei. Voittamaton on vain Lucky Luke, toimittajat ovat erehtyväisiä.

[tolppis]

Niinpä. Enhän minä enää muista. Siksi suluissa kysymysmerkki.

[Wilpuri]

Mutta Phil Deferin jälkeisessä "Pilleri"-tarinassa kuolee väkeä muistaakseni kohtalaisen paljon...

[VesaK]

Niin, ja Daltonin veljekset-albumissakin loppuratkaisuksi Daltonit ammutaan kuten "oikeassakin" elämässä tapahtui.

[Justus]

Albumissa Sininen lootus poltellaan ihan avoimesti oopiumia ja kapteeni Haddockhan oli täysi rapajuoppo ennenkuin tapasi Tintin. Loch Lomond -skottiwhisky tosin maistui jatkossakin. Kapteeni myös polttaa piippua. Itselläni on ensimmäinen Tintti tuo Afrikassa ja siinä Tintti kyllä ampuu ja nylkee apinoita ja riistaa ihan surutta ja myös räjäyttää sen sarvikuonon. Samoin se on aika rasistinen, mustaihoiset on piirretty aika lailla samanlaisiksi kuin oli Laku-pekka lakritsapötkössä.

Hergé on kuollut, mutta hänen viimeinen tarinansa on piirretty ja käännettykin suomeksi ja julkaistu netissä, sen voi lukea täältä:
http://www.aakkosweb.cjb.net/

Sivujen navigointi on todella syvältä ja ovat vielä framessa kuten nuo Tripodin / cjb.net -sivut yleensä ovat. Kannattaa ottaa frame omaksi sivukseen ja vaihtaa sivun numero käsin, mutta siinäkin tulee välillä hankaluuksia.

Mutta tuolla on koko albumi, Tintti ja aakkostaide. Se ei ole Hergen piirtämä, vaan Yves Rodierin  ja tuon tekemiseen on mennyt 4 vuotta kuulemma. Hergé on sen osin käsikirjoittanut. En ole lukenut sitä kokonaan. Jännää ja poikkeavaa siinä on se, että siinä on myös nuorella naisella aika iso osa. Naisihan ei Tintissä juuri ole, paitsi Castafiore, vähän naiivi oopperalaulaja joka on vähän ihastunut kapteeni Capstokkiin (eikä muista Haddockin nimeä oikein).

[Timo Ronkainen]

Joo, Herge ehti tehdä aakkostaide-nimistä alpparia tuonne jonnekin sivun 42 paikkeille. Siitä eteen päin on Rodier keksinyt loput.
Hergén alkuperäisinä luonnos/käsikirjoituksina on Alph-art julkaistu paitsi ranskaksi, myös ruotsiksi ja jopa englanniksi, mutta eipä suomeksi. Otava!!

Timo

[Jari Lehtinen]

Hergén alkuperäisinä luonnos/käsikirjoituksina on Alph-art julkaistu paitsi ranskaksi, myös ruotsiksi ja jopa englanniksi, mutta eipä suomeksi. Otava!!

Ranskankielinen versio pisti joskus silmääni. Oli varsinaista luksusta silloin aikoinaan. Mukana C-kasetti, jolla Hergén haastattelu. Nykypäivänä varmaan sen paikalla on CD-levy. Jos sitä versiota enää on kaupan.