Nastaa kuin Nastolassa (nastaa on kumma helsinkiläinen sanonta jonka etymologiasta en tiedä, oli muodissa kai ensin 50-luvulla ja nyt taas)
Nastolan slogan oli oikeasti
Nastola, nasta ostola. Sanonta komeili tienvarsitauluissa joissa koitettiin kampittaa ohitustietä ajavia kohti marketteja.
Toinen taulu oli syvästi käsittämätön abstrakti torikuva joka näytti tietokoneella generoidulta hirsimökiltä ja pekonisiivuilta. Joku voisi napata kuvan kun siellä päin käy.
Nastolan vimmaista kiinnostavuutta kuvaa kunnan nettisivuilla komeilevasta nähtävyyslistasta. Kolmantena on KIVIAITA!! Eikä mikään ruijansodan viimeinen rintama vaan sellainen vanha aita joka esti lehmiä kävelemästä junaradalle. Lieneekö sitten estänyt pientä Perttiäkin saapastelemasta surman suuhun?
Paikallinen arvoasteikko meni ainakin lapsuudessani näin: Suhteellisen onnettoman Lahden syrjässä on laajalti naureskeltu Nastola. Tämän kylänräppänän heitteillejätetty takamaa taas on nimeltään Uusikylä. Uudenkylän kaukaisin kolkka on Heinämää, sukurasituksen ja syrjäytymisen todellinen testilaboratorio. Sieltä muutamat poikkeusyksilöt raahautuivat peruskouluun hörökorvat lepattaen ja banjo rennosti selässä keikkuen. Todennäköisesti jokaisessa perheessä oli 5-16 sisarusta joita ei arvannut syytteiden pelossa kylille päästää.
Tino