Olen nähnyt ja lukenut niin paljon 16-vuotiaiden nyrkkipanoista sun muuta "kohu"kirjallisuutta että ihan kyllästyttää.
En ole tämäntapaiseen törmännyt kovin paljon kirjallisuudessa, mutta se voi toki kertoa lukutottumuksistanikin. Sarjakuvan puolella olen kyllä törmännyt monenlaiseen mukaraflaavaan ja/tai muuten heikkolaatuiseen roskaan, joka ei olisi ansainnut julkaisukynnyksen ylittämistä.
En väittänyt että kirjallisuudessa pannaan aihe sisällön edelle, vaan että laskelmoivassa kirjallisuudessa tehdään niin.
Ok, asia selvä. Tästä on helppo olla yhtä mieltä. Juha Itkosen "Kohti" on minusta hyvä esimerkki päinvastaisesta: tsunamista olisi voinut kirjoittaa hyvinkin laskelmoivasti, mutta viime kädessä romaanissa oli kyse ihan jostakin muusta.
sarjakuvassa ei oikeastaan ole "vakavan roskan" (draamaviihteen) käsitettä.
No joo. Kai sellaisiakin löytäisi, jos oikein ryhtyisi miettimään.
Kevyesti.
En henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että parissa viikossa syntyy kevyttä kioskipokkaria kummallisempaa opusta, mutta lasketaanko sitä sitten romaaniksi, on ihan toinen juttu.
Julkimoista ei tullut ainakaan Suomessa mitään myyntimenestystä.
En ihmettele sitä lainkaan. "Julkimot" ei ollut kovin kummoinen sarjakuva, etenkin kun sitä vertaa tekijöidensä aikaisempaan tuotantoon.