en usko että Ranskanmaalla leipätöitä "sutuilla" riittää.
Ei pidä LAINKAAN paikkaansa. Mistä tämä albumikin on osoitus. Ja jos tietäisitte, mitä mainstream-kustantamojen piirtäjille sivukorvauksina Ranskassa maksetaan vaikka millaisten kurakäsisten piirtämisestä, opettelisitte kaikki sitä ranskaa jo ihan hoona. Tarkoitan ettei hommalla rikastumaan pääse, mutta voi hankkia normaalin, säännöllisen elannon. Mikä on enemmän kuin Suomessa ikinä voi piirtämishommissa haaveilla. Ranskan ja Suomen markkinoiden suurin ero on se että Ranskassa sarjakuvien piirtäminen on ihan oikea, varteenotettava ammatti siinä missä muutkin. Itsensä voi halutessaan elättää piirtäjänä tai värittäjänä eikä kukaan pidä sitä mitenkään omituisena ammatinvalintana. Markkinat ovat niin suuret, että niillä on tilaa monenlaisille tyyleille.
Tuohan ei siis ole millään muotoa alternative- tms. alppari, jos joku sitä vielä luuli. Suomen markkinoillahan Villenkin tuotokset ovat kyllä pienkustannekamaa, johtuen kokonaismarkkinan pienuudesta ja jossain määrin yleisen sarjakuvatietämyksen painotuksista: strippi/huumorisarjakuva rules, länsimaisen sarjakuvan 20 viime vuoden saavutukset ja tyylisuunnat on suurelta osin tuntemattomia, koska niitä on käännetty hyvin marginaalisesti. Lisäksi nostalgia jyllää +30 sarjakuvayleisön joukossa, kuten tälläkin foorumilla usein huomaa, mikä on ihan okei mutta sikäli huolestuttavaa että mangaa lukuunottamatta kustantamot ovat aikalailla epäonnistuneet uusien yleisöjen kasvattamisessa hukkaamalla ainakin kaksi uutta tyylisuuntaa jotka ovat sitten jääneet asiaan vihkiytyneiden alkukieliseksi huviksi. Vieläkin joku jaksaa mulle hehkuttaa miten Bilal on parasta uutta mitä on keski-Euroopasta tullut sarjakuvan saralla... huokaus. Eikä niitä asialle omistautuneita, intohimoisia sarjakuvakauppojakaan liiemmälti ole. Suomi siis on edelleen strippien ja akuankan sekä kioskisarjojen maa. Kyllä pari asialle omistautunutta käännöskamaa julkaisevaa kustantamoa olisivat mukava
lisä tuohon tarjontaan. Vaan hyväntekeväisyyttähän se tämän kokoisilla markkinoilla pakosti on. Suomi on muuten varmaan ainoa maa jossa on onnistuttu tärväämään jopa Persepoliksen markkinointi
Musta on niin turhauttavaa seurata vuosikymmenestä toiseen tätä teoretisointia vesilasissa siitä miten suomalaisen sarjakuvan markkinaosuus ja sitä kautta koko ala myös ammattillisesti saataisiin nousuun tekemällä ties mitä vippaskonsteja, olevinaan enemmän "kaupallisesti" (ts. kuten USA:ssa/Japanissa tms. tehtiin joskus pohtijan suosimalla menneellä sarjakuvavuosikymmenellä), vähemmän omaperäisesti jne. kun kyseessä on markkinoiden pienuudesta johtuva väistämätön noidankehä ja ainoa keino sekä taloudelliseen kasvuun että taiteellisen tason nousuun on hakeutuminen suoraan isommille markkinoille. Ns. ammattimaistuminen, joka ei Suomen kokoisten markkinoiden puitteissa ole realistisesti mahdollista.
Ja omaperäisyyteen uskon, en usko että sen kummemmin Ranskassa, USA:ssa kuin Japanissakaan haluataan lisää sitä samaa mitä heillä on jo tehty vuosikymmenet paremmin ja halvemmin.
Suomessahan satsataan sarjakuvan tuotekehittelyyn apurahojen muodossa, ja siinä suhteessa OPM voi olla sijoituksiinsa tyytyväinen, minkä näiden suomeksi+englanniksi julkaisevien omaperäisten pienkustantajien ja tekijöiden kansainvälinen menestys osoittaa. Kannattaa tehdä paljon ja taiteellisesti tinkimätöntä, julkaista itse ja käydä maailman festareilla. Niin se käy. Ei se sen kummempaa ole.
