Kirjoittaja Aihe: Itsekritiikki  (Luettu 67455 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

OM

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 330
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #165 : 23.01.2013 klo 16:17:14 »

Tertsi,

Pidän kovasti tuosta laittamastasi terillä tehdystä nopeasta tutkielmasta. Tuo viivan lennokkuus, yksinkertaisuus - kaikki siinä on todella hienoa ja elävää. Nyt löysin oikean sanan. Elävää viivaa. Pidän tuollaisesta nopeasta tyylistä, jossa ei nysvätä liikaa pienten ravostuttavien yksityiskohtien kaa.
Sanokko viel mitä terää ja tussia käytät?

tertsi

  • Vieras
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #166 : 23.01.2013 klo 16:19:32 »
Talens Indian ink. G-terä, Nikko tai Deleter.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #167 : 23.01.2013 klo 21:01:55 »
Hyviä kuvia Tertsi!
Vähän hedelmätöntä pohdiskelua ollu tämä perfektionismi puntarointi. Eiköhän se itsekritiikin määrä ja laatu ole yhtä yksilöllistä ja ajasta/paikasta riippuvaa kuin muutkin omaan tekemiseen liittyvät muuttujat. Ketjun alussahan käytiin pitkään keskustelua liialliseen itsekritiikkiin littyvistä ongelmista. Tietenkin pitää yrittää koko ajan tehdä, mutta ei ilman sitä itekritiikkiä ja oman työskentelyn analysointia myöskään voi kauheasti kehittyä, väitän.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

tertsi

  • Vieras
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #168 : 23.01.2013 klo 21:13:35 »
Kiitos, Reima!
Eiköhän itsekritiikki tai sen puute ole molemmat pahasta, jos ne menevät liiallisuuksiin. Jokainen voi puhua vain omasta puolestaan. Muut tekee niin kuin heitä huvittaa. Ja kaikki ei saa koskaan aikaiseksi mestariteosta, toiset ei saa aikaiseksi koskaan mitään.

tertsi

  • Vieras
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #169 : 24.01.2013 klo 13:25:13 »
Pidän kovasti tuosta laittamastasi terillä tehdystä

Tulipa vielä mieleeni, että tuo kuva on piirretty vain yhdellä terällä. Ei siis terillä.
« Viimeksi muokattu: 24.01.2013 klo 13:26:45 kirjoittanut Tertsi »

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #170 : 24.01.2013 klo 15:19:36 »
Laitetaanpa tänne vähän juttua jota aloin kirjoitella jo joskus 3-4 vuotta sitten luettuani tuon ketjn mielenkiintoisen alun.

Jos on palo tehdä, tekee, ja oma tyyli kehittyy sisältöä palvelevaksi. Ja niin syntyy merkityksellistä sarjakuvaa kehunkerjuusarjakuvan sijasta.
kehittänyt itseäni sellaisten piirtäjien kautta, jotka ovat hieman itseäni parempia, mutta joiden töistä pystyy kuitenkin vielä tulkitsemaan miten he ovat ne tehneet, mitä polkuja he ovat kulkeneet.

Niin ei takuulla kannata tehdä! Sen sijaan kannattaa verrata itseään itseensä,

Yksi asia jota tässä ketjussa on vähemmän sivuttu, on ns. blokin ja asetetun tavoitteen suhde. Tavoitteen pitäisi olla realistinen, jotta ns. toivo tekemisessä säilyisi.

Vastustan blokki-käsitettä ja itsekritiikki-veruketta sinnikkäästi siksi että niitä käytetään tekemättömyyden puolusteluun. Jos ei huvita tehdä, niin miksei lopeta muitta mutkitta, miksi roikkua kiinni josain taiteiljastatuksessa että "mää olen oikeesti lahjakas mutta iski blokki heti alkuun".

...mitään lahjakkuuttaa irrallaan tuotannosta ole.
Keijo suhtautuu mm. ketjun sivulla kuitenkin aika kevyesti blokkeihin. Hän listaa purkkaratkaisuja siihen miten mennään yli siitä mistä aita on matalin. Sarjakuvapiirtäjälle se onkin usein ihan fiksua, mutta ei aina.

Kuten jossain tuolla lienee todettu, blokkeja on erilaisia. On esimerkiksi leipiintymistä ja aloittamisen pelkoa. Olen selkeästi näissä jutuissa Curtvilen ja Doc Lomapäivän linjoilla (ks. ketjun alkupuoli).
Mulla tekemättömyys liittyy useammin sisältöön/käsikirjoitukseen ja tyytymättömyyteen ideoihin, kuin piirtämisen tai kuvittamisen ongelmiin. Vähän turhalta tuntuu alkaa väsätä jotain yhdentekevää jutskaa, jotain mikä on nähty jo! Tuntuu että sellaista tehdään muutenkin liikaa. Vastaavasti kyllä se käytäntö eli kuvapuoli sitten ratkeaa jos on eteenpäin puskemisen motiivina kunnon ideaa.

Julkaisukelpoisuus ei ole teoksen ominaisuus vaan asiaatuntemattoman lenkkareissa porhaltavan nulkkibisnesmiehen päähänpisto.
Minusta julkaisu/julkistuspäätöksen pitäisi aina ensin olla taiteilijan oma valinta. Vasta sen jälkeen punnitaan sen mahdollinen kaupallinen potentiaali ja yleisönsuosio. Tätä oikeastaan vielä korostaa se että netti tehnyt kaikesta julkaisukelpoista.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

wentaway

  • Jäsen
  • Viestejä: 155
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #171 : 15.02.2015 klo 13:05:10 »
Minulla on ollut lähes valmiina jo kaksi sarjakuvan käsikirjoitusta muutaman vuoden. Olen kuitenkin asettanut itselleni säännön, että jätän tarinan hyllylle niin pitkäksi aikaa, että lähes unohdan sen sisällön. Tämän jälkeen palaan tarinaan tuorein silmin ja saan ikään kuin uuden näkökulman siihen. Tämä metodi on kuitenkin nostanut itsekriittisyyden täysin uusiin ulottuvuuksiin ja näyttää nuo käsikirjoitukset jäävän hyllylle pölyttymään.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #172 : 15.02.2015 klo 13:22:24 »
Itselle asetettuja sääntöjä ei kannata hakata kiveen. Kässäys- ja piirustusmetodeja on hyvä vaihdella ja asettaa erilaisia tavoitteita. Siis sillä oletuksella että päätavoite on kuitenkin kehittyä tekijänä ja saada joskus jotain uloskin.  :)

Kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Oma sarjis jumittaa eli etenee turhan hitaaskti, koska liiallinen nysvääminen on saanut yliotteen. Vaikea päästä asian yli vaikka sen tietää.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Secos-Bill

  • Jäsen
  • Viestejä: 995
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #173 : 15.02.2015 klo 15:31:19 »
Minun ongelmani on se, että en taida piirtäjänä olla 'sarjakuvapiirtäjä'. Kun tuhertelen niitä näitä mallista tai ilman mallia, niin pystyn täyttämään arkin puolessa tunnissa ihan kelvollisella jäljellä kaikenlaista touhuavista ihmisistä. Mutta... kun yritän tehdä sarjakuvasivun, niin mikään ei oikein tunnu toimivan keskenään ja sivua on turha kuvitella saavansa valmiiksi alle viiden tunnin... ja silti siinä näkee suuren määrän paranneltavaa.

Olen joskus tehnyt kokeeksi sarjakuvasivuja, joissa ei ole varsinaista tarinaa ja puhekuplissa on pelkkää sekoilua. Ne toimivat! En tajua...  :(

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #174 : 15.02.2015 klo 15:50:36 »
Useimpien ongelma on siinä että useimmilla luovilla ihmisillä on hyvä maku (poikkeuksiakin on kuten Lauri Tähkä) ja ihan alkuun taidot eivät ole sen oman hyvän maun tasolla.
Syntyy ristiriita ja riittämättömyyden tunne, ei malteta odottaa että tekniset ja ilmaukselliset kyvyt kehittyisivät sen mukaan kun tekee ja kasvaa vaan jätetään homma kesken eikä tehdä enää pöytälaatikkoon tai julkaisuun vaan keskitytään palkallisten töiden tekoon tai oman ja lähipiirin alkoholismin kehittämiseen.

Moni mieltää tämän itsekritiikiksi (jota se ei yksin ole) ja osallahan ei ole lainkaan itsekritiikkiä vaan sen tilalla on vääristynyt kuva omista taidoista ja niiden merkityksellisyydestä kulttuurin kentässä.

Sarjakuvapiirtäjiä on monenlaisia, kuten on sarjakuviakin. Huumoristrippi ja seikkailusarjakuva asettavat omat vaatimuksensa, ne on mahdollista risteyttää tästä on paljonkin esimerkkejä mutta yhtä tyyliä tai tapaa ei ole.

Omasta mielestäni kuva on aina alisteinen tarinalle, mutta tarinankin pitää olla toimiva.

Taidetta taiteen vuoksi -teesiä en allekirjoita sen enempää kuin talouskasvua talouskasvun vuoksikaan.

Itseltä on osa töitä jumissa piirtäjien kiireiden takia ja osa koska elämä heittelee ja ihan kaikkea silkkoa ei pysty päästämään käsistään kuitenkaan.
Vaikka hyvin tiedostaa että kaikki ihmisten luoma suurimpia taideteoksiamme myöten häviää ajan tuuliin tekemättä suurta lommoa olevaisuuteen nakuttaa päässä jonkinlainen käsityöläisetiikka.
Senttarikin voi olla kunhan on hyvä senttari, luova työ ei ole enemmän ylevöittävää taidetta (HAH!) vaan enemmän laadukasta rakennustyötä.
Aihio on vaan taiteen puitteissa.

Jokainen ymmärtää olla ylpeä siitä mitä teki koulussa käsityötunnilla muttei silti odota samaa tasoa omalta taloltaan tai huonekaluiltaan.
Osa on ihan tyytyväisiä tehdessään uuden karvisen tai IKEAn kalusteen. Osa ei.
Osalle paljon sutta sekundaa kelpaa ja on hyvä, toisille se ei käy.

Verta ja hikeä pakkiin ja puurtamaan.

Sarjakuviin pätee sama kuin siihen rakennustyöhönkin:
Onnistuit tai et, kukaan ei kysy olennaisimpana asiana kauanko siihen meni vaan kuka sen teki.

« Viimeksi muokattu: 15.02.2015 klo 21:22:50 kirjoittanut Curtvile »

J Lehto

  • Ulvova molopää
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 709
Vs: Itsekritiikki
« Vastaus #175 : 16.02.2015 klo 10:27:23 »
Minulla on ollut lähes valmiina jo kaksi sarjakuvan käsikirjoitusta muutaman vuoden. Olen kuitenkin asettanut itselleni säännön, että jätän tarinan hyllylle niin pitkäksi aikaa, että lähes unohdan sen sisällön. Tämän jälkeen palaan tarinaan tuorein silmin ja saan ikään kuin uuden näkökulman siihen. Tämä metodi on kuitenkin nostanut itsekriittisyyden täysin uusiin ulottuvuuksiin ja näyttää nuo käsikirjoitukset jäävän hyllylle pölyttymään.

Tarinan jättäminen "jäähtymään" on ihan hyvä laadunvarmistuskeino.
Mutta ei nyt sentään vuodeksi! Parempi ja hedelmällisempi tapa on kirjoittaa
uusi stoori, ja sitten palata uusin silmin hiomaan sitä edellistä tuotosta.