Laitetaanpa tänne vähän juttua jota aloin kirjoitella jo joskus 3-4 vuotta sitten luettuani tuon ketjn mielenkiintoisen alun.
Jos on palo tehdä, tekee, ja oma tyyli kehittyy sisältöä palvelevaksi. Ja niin syntyy merkityksellistä sarjakuvaa kehunkerjuusarjakuvan sijasta.
kehittänyt itseäni sellaisten piirtäjien kautta, jotka ovat hieman itseäni parempia, mutta joiden töistä pystyy kuitenkin vielä tulkitsemaan miten he ovat ne tehneet, mitä polkuja he ovat kulkeneet.
Niin ei takuulla kannata tehdä! Sen sijaan kannattaa verrata itseään itseensä,
Yksi asia jota tässä ketjussa on vähemmän sivuttu, on ns. blokin ja asetetun tavoitteen suhde. Tavoitteen pitäisi olla realistinen, jotta ns. toivo tekemisessä säilyisi.
Vastustan blokki-käsitettä ja itsekritiikki-veruketta sinnikkäästi siksi että niitä käytetään tekemättömyyden puolusteluun. Jos ei huvita tehdä, niin miksei lopeta muitta mutkitta, miksi roikkua kiinni josain taiteiljastatuksessa että "mää olen oikeesti lahjakas mutta iski blokki heti alkuun".
...mitään lahjakkuuttaa irrallaan tuotannosta ole.
Keijo suhtautuu mm. ketjun sivulla kuitenkin aika kevyesti blokkeihin. Hän listaa purkkaratkaisuja siihen miten mennään yli siitä mistä aita on matalin. Sarjakuvapiirtäjälle se onkin usein ihan fiksua, mutta ei aina.
Kuten jossain tuolla lienee todettu, blokkeja on erilaisia. On esimerkiksi leipiintymistä ja aloittamisen pelkoa. Olen selkeästi näissä jutuissa Curtvilen ja Doc Lomapäivän linjoilla (ks. ketjun alkupuoli).
Mulla tekemättömyys liittyy useammin sisältöön/käsikirjoitukseen ja tyytymättömyyteen ideoihin, kuin piirtämisen tai kuvittamisen ongelmiin. Vähän turhalta tuntuu alkaa väsätä jotain yhdentekevää jutskaa, jotain mikä on nähty jo! Tuntuu että sellaista tehdään muutenkin liikaa. Vastaavasti kyllä se käytäntö eli kuvapuoli sitten ratkeaa jos on eteenpäin puskemisen motiivina kunnon ideaa.
Julkaisukelpoisuus ei ole teoksen ominaisuus vaan asiaatuntemattoman lenkkareissa porhaltavan nulkkibisnesmiehen päähänpisto.
Minusta julkaisu/julkistuspäätöksen pitäisi aina ensin olla taiteilijan oma valinta. Vasta sen jälkeen punnitaan sen mahdollinen kaupallinen potentiaali ja yleisönsuosio. Tätä oikeastaan vielä korostaa se että netti tehnyt kaikesta julkaisukelpoista.