Itsekritiikki on paikallaan jos sitä on sopivasti elämässä. Hieman samaan tapaan kun käyttää suolaa. Jos sitä on liikaa se pilaa, mutta sopiva määrä sitä tuo aromien variaatiot ja vivahteet suuhun miellyttävällä ja nautinnollisella tavalla. Samoin pieni määrä itsekritiikkiä on hyväksi taiteilijoille, mutta kuten totesin minusta perfektionistin tie on huonoin vaihtoehto ja johtaa ikävä kyllä ikuiseen riittämättömyyden kierteeseen joka hallitsee elämää negatiivisella tavalla.
Veikko ”Joonas” Savolainen jo kauan sitten rohkaisi nuorempia piirtäjiä, että piirtäkää piirtäkää. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi olla alituisesti korjailemassa virheitä tai odottaa sen täydellisen kuvan syntymistä. Hyvään lopputulokseen voi olla mahdollisuus ja asettaa ehkäpä tavoitteeksikin. Mutta liiallinen pyrkimys "täydelliseen" kuvaan on huono valinta ja tavoite. Pitää asettaa realistiset tavoitteet jotka tietää saavuttavansa jossain vaiheessa. Se motivoi.
Olen joskus nuorempia henkilöitä rohkaissut samaan tyyliin kuin ”Joonas” että piirtäkää piirtäkää. Tehkää se itsenne takia jos rakastatte piirtämistä. Se on kutsumus, joka pitää ottaa nöyrästi vastaan kun sellaisen lahjan on kerran saanut. Luoja on antanut meille itsekullekkin lahjoja ja kykyjä ja olisi suorastaan traagista, ettemme ymmärtäisi käyttää niitä , sillä elämä lipuu hurjaa vauhtia ohitsemme ennenkuin tajuaa näin todella olevan. Minusta aika on ihmisen pahin vihollinen.
Minä en ole saanut taiteen tai sarjakuvien alalla mitään ihmeellistä aikaiseksi enkä käytä aikaani ja energiaani sen asian murehtimiseen. En todellakaan koe perfektionismi traumoja. Mahdollisuuksia olisi ollut moneen suuntaan saada tuotoksiani esille niin halutessani. Ja niin olen saanutkin. Julkaistuja juttuja löytyy . Useat tekemäni sarjakuvat lojuvat pölyttymässä puolivalmiina pöytälaatikossa tänäkin päivänä eikä se harmita minua tippaakaan. Ja kuvituksiani on julkaistu aika harvakseltaan viime aikoina johtuen siitä, ettei ole tullut tehtyä mitään uutta
En koskaan kuvittele tai kuvitellutkaan, että minusta tulisi jotain suurta sarjakuvien tai taiteen alalla. Yritän vain pysyä pinnalla ja pyrin varomaan asettamasta itselleni liian suuria tavotteita tai odotuksia. Omaa sisintään ei voi pakottaa ja jos on tyhä olo antaa asioiden mennä eteenpäin omalla painollaan. Kyllä se fiilis taas piirtämiseen tulee. Aina on tullut.
Yritän tietenkin tehdä piirros työni hyvin, koska panostukseni siihen on vaatinut energiaa, vaivaa, aikaa, coca-colaa, mars-patukoita ja pullaa.
Ei meistä kaikista tule kuuluisuuksia tai sellaisia, jotka eläisimme pelkällä taiteen, kuvitusten tai sarjakuvien tekemisellä. Minulle riittää että pidän edelleen siitä, mitä parhaiten osaan ja pyrin löytämään uusia ulottuvuuksia kun elämä muuten pysyisi olosuhteiltaan tasapainossa.
Mutta jokainen meistä on erilainen persoonallisuus. Jollakin on selvät tavoitteet jo nuoruudesta saakka, että mä haluun tulla sarjakuvapiirtäjäksi ja saada siitä elannon. Mutta joku toinen taas piirtää viihdyttääkseen itseäään ja koska se on niin kivaa eikä ajattele täydellisiä kuvituksia tai sarjiksii. Tekee sitä, mistä pitää ja minkä kokee kutsumuksenaan.
Tarkoittiko JJalosen ajatus siitä, että perfektionismi kulminoituu siihen, ”ettei saa mitään aikaan”. Minusta asiaa ei voida katsoa aivan noin yksiselitteisesti. Esimerkiksi kukaan ei voi väittää, että olisin perfektionisti sen takia, etten saa mitään aikaiseksi. Kun piirroksensa on saanut valmiiksi, niin päättää että tämä on nyt tässä ja hyvä niin. Aina löytyy jotain korjattavaa ja tuonkin voisi ehkä toteuttaa toisin, mutta yritän paremmin seuraavassa kuvassa tai sarjakuvassani. Jossain välissä päätös siitä, että kuva on valmis on tehtävä. Muuten saattaa käydä niin, ettei sarjakuva tai muu kuvitustyö koskaan valmistu. En ehkä osannut kirjallisesti sanoa mitä ajoin takaa. Mutta haitanneeko tuo! Ja loppuksi sanoisin, että joillakin olosuhteet ja elämän tilanne vaikuttaa siihen, ettei saa mitään aikaan. Ihmisten kokevat asiat jokainen omalla tavallaan.
Matkamies ja Ossi kiteyttivät ajatukset ymmärrettävällä tavalla.