Julkaisukelpoisuus ei ole teoksen ominaisuus vaan asiaatuntemattoman lenkkareissa porhaltavan nulkkibisnesmiehen päähänpisto.
Keijo puhuu asiaa. Joka tapauksessa, voisin osallistua keskusteluun kertomalla, miten selvisin omasta, lähes koko 90-luvun kestäneestä blokistani. Toivottavasti siitä on jollekulle hyötyä.
Ongelmana oli aina se, etten ollut omasta mielestään tarpeeksi hyvä. Teknistä taitoa ei ollut tarpeeksi, ei ollut koulutusta, en ollut varma onko tyylini mistään kotoisin tai onko minulla edes sellaista, en tiennyt kiinnostaako ketään mitä minulla on sanottavana. Kokemuksen puute söi itsevarmuuden.
Selvisin siitä siten, että päätin lakata suremasta sitä. Ajattelin ettei teknisten taitojen puutteella ole väliä, kunhan juttu on ymmärrettävä, ja kunhan hahmot ja juoni toimii. Se ei tarkoita sitä ettenkö piitannut sillä yritin parhaani, tietenkin.
Lopputulosta en pysty enää itse katselemaan amatöörimäisen viivani takia. Mutta ei siihen juurikaan kukaan kiinnittänyt huomiota, kaikkia kiinnosti vain tarina. Ja valmistumishetkellä sen olemassaolo tuntui maailman ilahduttavimmalta asialta-se riitti.
Hassua miten sen jälkeen osasin jo lähes automaattisesti hakea oikeaa tietoa, kokeilemaan ja etsimään parempia välineitä. Netistä ja kirjastosta.
Vasta tekemisen jälkeen oikeasti tietää mitä tietoa tarvitsee, ja mitä välineitä haluaa. Vasta piirtämällä huomaa millainen jälki miellyttää omaa kättä ja silmää.
Ei kukaan voi odottaa heti automaattisesti ensimmäisellä yrityksellä tekevänsä maailman parasta jälkeä. Eikä niin oikeastaan saisi käydäkään. Sitten tulee vain suorituspaineita toistaa menestys. Ilahduttavampaa on jos huomaa kehittyvänsä. Upeinta on jos huomaa pystyvänsä tekemään jotain mistä ei olisi pari vuotta aikaisemmin uskaltanut uneksiakaan. Siksi on palkitsevampaa aloittaa pohjalta.
Ja ilo siitä että on saanut jotain valmiiksi voittaa kaikki epäilykset ja huolet omasta vajavaisuudestaan.
Ironista silti että nyt ne vanhat, itsetunnon puutteessa pöytälaatikkoon jääneet töhryt ja konseptit näyttää minun silmiini mielenkiintoisemmalta ja siistimmältä kuin ne mitä nykyään töhrin.
Mutta ei sitä kannata jäädä suremaan. Ne voi tehdä kun aika tulee, vielä hienompina.
Pahoittelen jos sanomani asiat kuulostavat itsestäänselvyyksiltä, mutta sitä niiden pitäisikin olla.
Ps. kaikenmaailman "kokeellisiin" sarjoihin kannattaa ehdottomasti tutustua vaikkei niitä itse tekisi tai niistä mitään uskoisi tajuavansa. Inspiraatiota ja ideoita voi löytyä mitä ihmeellisimmistä paikoista.