Aapo K on tajunnut.
Rannan Villen improkursseilla opittiin paljon.
Kun tehtiin Draamattua, Ville piti Raamattu-aiheisia imporharjoituksia: antoi aiheen ja 6 minuuttia aikaa piirtää sivu (ja sitä rataa, monisivuisiakin pätkiä). Ihmisillä ei ollut aikaa murehtia piirrusjälkeään, idea piti saada paperille ja vähän äkkiä.
Lopulta kävi monelle niin, että ajan kanssa, itsekritiikin puristamana ja nykertäen toteutetun osuuden sijasta lopulliseen julkaisuun pääsi kekseliäs ja raikas imporharjoitus.
Kun piirtää muutaman sata sivua pikasarjakuvia, on paitsi hauskaa ja voi nauttia itse kuvakerronnasta (joka yleensä katoaa nysvätessä, syntyy vain peräkkäisiä tilannekuvia joita pitää ommella yhteen teksteillä), vielä oppii kuva kuvalta hallitsemaan kättänsä paremmin. Kuvista tulee paitsi rikkaita, myös tunnistettavia.