No, lastenkirjamaisuus ja valkoiset puhekuplat eivät itsessään ole negatiivisia asioita, vaikka työtä näkemättä ei tietenkään voi tietää ovatko ne epäsopivia kyseiseen sarjakuvaan. Silloin kun kyse on makuasioista, niin kuten Reima totesi, asiaa ei voi auttaa, eikä kaikkia mielipiteitä tarvitse kuunnella.
Rankkakin negatiivinen palaute on parempi vaihtoehto kuin ei palautetta ollenkaan, kunhan se ei luisu ilkeän pilkkaamisen puolelle. Itekin toivon että olisin saanut enemmän rankempaa kritiikkiä (mitä olisin tarvinnut, yleensä sain vain kuulla "miks jotain mangaa" ja "et sä piirrä ollenkaan omalla tyylillä"), ja että olisin osannut ottaa enemmän irti siitä palautteesta jota sain.
Pitäisi kai lukea tämä ketju uudestaan, tosin masentaa vain jos löydän omia typeriä viestejäni, joissa mulla on samat ongelmat kuin nyt.
Liika kriittisyys ei ole hyvästä, mutta itsellä aina sellainen olo että tekee jotain amatöörimäistä rävellystä, jonka pitäisi olla tässä vaiheessa parempaa. Silloinkin kun piirtäminen sujuu, kuvat näyttävät seuraavana päivänä kamalilta. Tuntuu siltä että on ihan onnesta kiinni että joskus onnistuu jossain.
Ilman ahkeraa harjoittelua ei tulekaan paremmaksi, mutta ilman motivaatiota ei taas jaksa harjoitella, ja noidankehä on valmis. Kun omaan kyvyttömyyteen lisää alan yleisen epävarman tilanteen niin tulee olo että miksi edes yrittää enää. Kai tässä tilanteessa pitäisi lopettaa piirtäminen joksikin aikaa, ja jonain päivänä löytäisi taas uudestaan sen miksi siitä tykkäsi. Ois paljon parempi piirtää ilman liikoja itsekritiikkejä ja ihan vain omaksi huviksi.