Liekö arviossani nostalgiaa, vai miten muuten tämän voi selittää?
Luin juuri Comanche-albumin "Red Dust" (1972).
Uskomattoman hieno tunnelma, upeat "karamellivärit". Hermann osoittaa taitonsa sarjakuvakerronnan mestarina. Hänen sommittelutaitonsa vetää ihailusta sanattomaksi. Kuinka joku voi olla noin taitava??!! Erilaisten kuvakulmien ja valaistuksen käyttö on ilmiömäistä. Ja ajankuva on tarkkaa, mutta myös tunnelmallista.
Juoni koostuu Villin Lännen kliseistä, mutta kuitenkin raikkaasti kerrottuna. Nämä Comanche-tarinat ovat huomattavsti pienimuotoisempia kuin esim. suositut länkkäriklasssikot Tex Willer ja Blueberry. Ja se tässä viehättääkin. Kolmen kuutosen tilalla on tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat vain olla rauhassa ja tehdä työnsä. Ja tietenkään tämä ei onnistu, lukijan iloksi!
Jari Rasin tekstaus on laadukasta. Käännös (J. Tolvanen) tökkii paikoitellen, mutta kun en tiedä millaista alkuperäinen teksti on, ei siitä sen enempää.
Hieno albumi. Tällaisia ei enää tehdä.
Lopuksi täytyy vielä todeta, että tämä on kuitenkin vain vaatimatonta esimakua siitä, mitä on tulossa...
Niin tarinan kuin piirrostenkin osalta.
EDIT: Niin taitava kuin Hermann onkin, niin ihmisen mittasuhteiden kanssa hänkin joutuu painiskelemaan, eikä aina selviä voittajana. (Pään koko ja pään suhteet)