Surkean Red Dustin jälkeen annoin Comanchelle vielä toisen mahdollisuuden ja hankin albumit 2 & 3. Epätoivon sotureihin olikin hieman petrausta tapahtunut, mutta jälleen juostenpissitty ja lapsellinen tarina ei oikein toiminut. Taide oli sinällään ihan hienoa, joskin edelleen ihmisillä tuntuu olevan usein aivan liian iso pää vartaloon nähden? Samoihin aikoihin uudelleen luetut Blueberry-sarjan avaukset, hienot Fort Navajo ja Ukkosta äännessä, loivat aivan liian suuren kontrastin ja osoittivat miten tehdään aidosti hyvää lännensarjakuvaa (vaikka Giraudin taide ei vielä aivan huipussaan näissä olekaan).
Mutta mutta, Wyomingin Sudet oli jo iso askel parempaan suuntaan. Tarinaan oli tullut huomattavasti lisää ryhtiä ja yön tapahtumissa oli vahvaa tunnelmaa. Kuten täällä joku jo sanoikin, selkeästi modernimpaa lännensarjakuvaa. Ehkäpä Comanchea tulee sittenkin vielä jatkossa hankittua.