Paras Tex Willer- tarina

[Wade]

Täältä puuttuu tarina Murhaajan saappaissa (1992), joka on Texejen parhaimmistoa. Se pitää vielä lisätä.

Oikeassa olet. Nyt on sekin lisätty

[Mr. Font]

Oma ääni tietty Teatterimurhalle. Se vaan on niin mahtava! 

[Wade]

Oma ääni tietty Teatterimurhalle. Se vaan on niin mahtava! 

Öö.. En niin noita tarinoiden nimiä muista.. Oliko kyseessä 1st Musta Tiikeri?

[seppo-setä]

Kuolema tulee taivaalta on jäänyt vahvasti muistoihin (sieltä 70-luvun puolivälistä).Tarina on Texissä harvinaista scifiä. Tunnelma on jotenkin taianomainen. Nuoreen mieleen se vaikutti samalla tavalla kuin elokuva Se toisesta maailmasta. Kummatkin kauhistuttivat ja kiehtoivat samalla tavalla.

Onko tämä se, jossa kaktukset ampuvat piikkejä ja imevät ihmiset kuiviin vai se jossa ammuttiin pieniä kiviä, jotka muuttivat ihmiset muumioiksi vai joku muu? Kumpikin tarina on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

[Mr. Font]

Öö.. En niin noita tarinoiden nimiä muista.. Oliko kyseessä 1st Musta Tiikeri?

Kyllä ehdottomasti!

[Wade]

Kyllä ehdottomasti!

Joo, tarina oli aivan huippuluokkaa!

[VilleM]

Onko tämä se, jossa kaktukset ampuvat piikkejä ja imevät ihmiset kuiviin vai se jossa ammuttiin pieniä kiviä, jotka muuttivat ihmiset muumioiksi vai joku muu? Kumpikin tarina on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

Kyseessä on se tarina, jossa nuo kaktusmaiset piikkipallot kylvävät tuhoa. Tarina on pappa Bonellin käsikirjoittama ja Letterin piirtämä ja Suomessa se on julkaistu Tex Willerissä 1-2/1975.

Vuonna 1996 Texissä oli muuten aika samankaltainen tarina, Valo avaruudesta nimeltään. Senkin oli Letteri piirtänyt ja Boselli puolestaan käsikirjoittanut. Tämä uudempi tarina on ehkä vanhaa karmeampi, mutta ainakin itse tykkäsin siitä paljon. Pelottavia piikkejä löytyy siitäkin!

Sitten vielä tuosta äänestyksestä: annoin ääneni Villan Kadonneelle poliisipäällikölle. Tosin olisi voinut äänestää niin montaa muutakin... vaikea sanoa lopulta selvää ykköstarinaa. Lisäksi Teatterimurha ja Kadonnut laiva ovat mielestäni Villan ylivoimaisesti muut huipputarinat, oikeastaan samalla viivalla ensiksimainitun kanssa. Tietenkin myös muilta piirtäjiltä löytyy loistotarinoita!

[Mr. Font]

Katsokaa ja ihailkaa^^ Villan tarinat ylivoimaisesti johdossa! Se on hienoa se! ja jos maxeissa alettaisiin julkaista niitä huippu tarinoita niin ehdottomasti ainakin nuo kolme Villan tekelettä julkaistaisiin.

[pasoleati]

Totta kai, äänestinhän Kadonnutta poliisipäällikköä!

[hte]

Pat McRyanin ensimmäisessä tarinassa hän ajoi autoa, ja onnistui sen romuttamaan päin vankkureita. Tosin olen nähnyt siitä vain kaksi italiankielistä kuvaa, mutta se tarina olisi huippua nähdä ihan käännettynä.

Juu, Pat tosiaan ajoi autoa italailaisen järjestyksen mukaan serie Nevadan numerossa 14. La carica di Pat, jatkuen vielä sen sarjan viimeiseen liuskaan 15. Tex chiude il conto. Tuo ensimmäinen ilmestyi 2.11.1957 ja toinen sitten viikon sen jälkeen. Tuossa autossa oli muuten ilmarenkaat, kun rengas luodinosumasta sanoi: "pssss".
Texin henkilöiden kehityksen kannalta olisi tietysti mielenkiintoista saada tämäkin suomenkielisenä, vaikka tuntuukin, että joillekin nuoremman polven lukijoille nämä 40-60 luvulla piirretyt jutut ovat silkkaa sontaa.

Kun nyt isommassa otsikossa kysyttiin parasta tarinaa, niin kyllä minun mielestäni parhaita ovat ne liuska-aikojen seikkailut, joissa aika vielä kului; Kit vanheni. Ehkä se Tex Kanadassa olisi suosikkejani ja sitten se seuraava (Texin poika), jossa Kit pääsee ensimmäisen kerran mukaan seikkailemaan.

[Hannu]

No johan, tämäpä mieluisa yllätys! Löytyy näköjään muitakin vanhoja huuhkaimia jotka osaavat arvostaa aitoa tavaraa. Liuskalehdistä ne minunkin mieluisimmat seikkailuni löytyvät, joskaan en kyllä näiden uudempienkaan päälle sylje. Hyviä seikkailuja on vaan niin pirusti, etten kyllä tähän äänestykseen mukaan taivu.

Mainitsemasi tarina olisi mukava saada suomeksikin. Lieneekö saapasmaan fumettinumeroissa 33?

[VilleM]

vaikka tuntuukin, että joillekin nuoremman polven lukijoille nämä 40-60 luvulla piirretyt jutut ovat silkkaa sontaa.

Kyllä minun mielestäni liuska-ajan Texit ovat ihan hyvää ja kiinnostavaa luettavaa, vaikka olenkin kyseisen nuoremman polven texisti. Mutta eivät ne missään nimessä aivan kaikkien aikojen parhaimpiakaan tarinoita ole. Myöhemmin on nähty paljon laadukkaampaa kuvitusta, vaikka on siinä Galepin alkuaikojenkin tyylissä jotain sellaista simppelin karua lennokkuuta, joka viehättää. Loppujen lopuksi on tietenkin hyvä asia, että näitä klassikoita on julkaistu uudestaan, koska kaikki eivät kuitenkaan pystyisi alkuperäisiä liuskoja saamaan käsiinsä.

Jos taso oli liuskakaudella ainakin kohtuullista, niin se romahti saman tien silloin kun herrat Gamba ja Muzzi päästettiin puuhastelemaan Texin parissa. He ovat mielestäni Texin historian onnettomimmat töhertelijät. Sen taisi huomata myös pappa Bonelli, kun kerran määräsi Galepin piirtämään kasvoja heidän tarinoihinsa.

[Janne]

Jos minä olisin suuri taiteilija, niin piirtäisin huvikseni parhaat Muzzin ja Gamban tarinat kokonaan uusiksi. Samoilla kylmillä tussaisin uusiksi Letterin viimeisen 15 vuoden tuotannon ja Galepin viisi viimeistä haparointia.

Mikseiköhän noita vanhoja tarinoita muuten piirrätetä uusiksi? Kyllähän muutkin sarjakuvat toisinaan saavat uusia piirrosversioita. Esim. Akujen puolella Jippes kuvittaa uudelleen joidenkin tunareiden Barksin käsikirjoitukseen pohjautuvia sössöjä. Olisi vaihtelua italialaisillekin, joita on lellitty lukemattomilla uusinnoilla, jotka ovat käytännössä kaikki samaa.

[hte]

No johan, tämäpä mieluisa yllätys! Löytyy näköjään muitakin vanhoja huuhkaimia jotka osaavat arvostaa aitoa tavaraa. Liuskalehdistä ne minunkin mieluisimmat seikkailuni löytyvät, joskaan en kyllä näiden uudempienkaan päälle sylje. Hyviä seikkailuja on vaan niin pirusti, etten kyllä tähän äänestykseen mukaan taivu.

Mainitsemasi tarina olisi mukava saada suomeksikin. Lieneekö saapasmaan fumettinumeroissa 33?

Juu, onhan meitä vanhempia vielä kehissä. Näyttää nuo piirtäjämieltymykset liittyvän paljolti siihen, kenen piirtämiä on ensiksi sattunut näkemään.
Tuo Patin autonajo osuu Gigante sarjan numeroon 34. Alkuaikoina Patin voimat tuntuivat aika rajattomilta, tuollaisen melkein kuution kokoisen kiven nostaminen tuntui sujuvan vaivattomasti. Samoin Pat oli joissain kuvissa päätä pidempi Texiä ja Carsonia, vielä tuossa Drama al Circo pituutta oli runsaasti. SItten näissä myöhemmissä tasasatasissa (värijulkaisut), joissa kaikki kaverit tulivat luokkakokoukseen (Tex, Carson, Kit, Tiger, Gros-Jean, Jim Brandon ja Pat), oli pituus jo kutistunut muiden tasalle, ehkä vähän lyhyemmäksikin.
Usein näissä kirjoittajien huomioissa mainitaan jonkin seikkailun ilmestymisajankohdasta sen julkaisu Suomessa, vaikka alkuperäinen julkaisuajankohta voi olla parikin vuosikymmentä aikaisemmin, eivätkä nämä nyt ihan järjestyksessä ole muutenkaan tulleet. Tietysti tässä nykyisessä Tex WIller lehdessäkin on vähän epäloogisesti mainittu julkaisuajankohta Suomessa (viimeisin Maxi-Tex), vaikka Italiassa oltiin samoissa lehdissä jo 10 vuotta aikaisemmin.
Joo, vähän joutavaa jorinaa tietysti tämäkin...

[Hannu]

Juu, onhan meitä vanhempia vielä kehissä. Näyttää nuo piirtäjämieltymykset liittyvän paljolti siihen, kenen piirtämiä on ensiksi sattunut näkemään.

Näin sen minäkin olen ajatellut, ja varsinkin jos tuo ensikosketus tapahtuu vielä herkässä iässä eli sangen nuorena, jolloin ei vielä tiedä paljon mistään paljon mitään. Minulla ensikosketus liuskalehtiin oli alle 5 vuotiaana, sain niitä vanhemmilta veljiltäni ja vaikutus oli kyllä valtaisa. 

Mutta, mitä jos mietitään jotain muuta sarjakuvaa, millaisen vastaanoton mahtaisivat saada esim. mahdolliset uudet Asterixin tai Tintin piirtäjät, jotka lähtisivät samalla tavalla tulkitsemaan Uderzon / Hergen luomuksia kuin Galeppiinin jälkeiset piirtäjät? Luulen etteivät ilman tappouhkauksia selviäisi.