Aika turvallisin mielin minäkin olen ollut ihokkaitteni takia. Viimeaikaisista tarinoista paras on ehdottomasti ollut maxi Tex läpi lyijutuulen ja luotituiskun. Arvaan, että Pasoleati on eri mieltä, sillä kirjoittajana oli Boselli. Melkein yhtä haltioissani olen Nizzin kirjoittamasta Rio Hondosta. Aikalailla samalle viivalle asettuu myös mainittu Kauhun laakso.
Bosellin Punaiset sudet oli minunkin mielestäni hyvä lännen tarina, mutta ei hyvä Tex-tarina juuri siitä syystä, että Tex ei siinä juurikaan esiintynyt. Ja mielestäni Fontin tyyli ei ole parhaimmillaan aavoilla preerioilla, joita siinä tarinassa riitti. Ja pasoleatin tavoin minua heti tympäisi se takautuma. Punaiset Sudet pohjautuu osittain tositapahtumiin ja se oli kunnianhimoisesti tehty.
Letterin piirtämä Musta Tiikeri näyttäisi varmaan suunnilleen samanlaiselta kuin vajaan vuoden ikäisen tyttäreni piirtämä Musta Tiikeri
.
Nuo kronikat ovat muuten minunkin mielestäni aika suttuisia. Mutta kyllä niistä vielä selvän saa ja tarinoissa pysyy hyvin kärryillä
. 70-luvun alussa Suomessa julkaistut Texit, varsinkin se kaikkein vanhin osa, oli muutenkin keskimääräistä suttuisempaa ja nyt sitten skannauksessa on ilmeisesti tullut hiukan lisää ajan patinaa. 70-luvun alussa käytettiin varmaan kaikkein vanhinta saatavilla olevaa painosta. Kun 80-luvulla, juuri Pasoleatin "rakastamien" vuosikertojen 1984-86 aikana
, julkaistiin jälleen sitä kaikkein vanhinta Texiä, niin käytössä on olllut ilmeisesti uudempi, "remasteroitu" painos, ja jälki olikin huomattavasti parempaa. Jollette usko, niin verratkaa huviksenne kahteen kertaan julkaistua tarinaa Navajoverta!! Nyt italiassa julkaistava Texin uusintasarja, nuova ristampa, on vielä entisestäänkin kirkastunut. Selaillin juuri Mefistotarinaa Luurankoylänkö, joka Suomessa julkaistiin 1974. Aijai kun kuvien laatu oli italialaisten versiossa lähes valovuoden parempaa. Onneksi Texin klassikkoseikkailut julkaistaan Suomessakin noiden ristampojen pohjalta!
Äänestys