Te ja teidän Frank Millerinne

[Curtvile]

Tolkullinen on väärä sana.
Batman ja Robin on kahden ison nimen projekti jossa molemmat alisuoriutuvat komeasti kertojina, tämä uusin puolestaan saa kyllä ison joukon vääränlaisiakin lukijoita.
Väkivaltakuvaus on Spinal tap-lukemissa ja Millerin misogyniaväitteet saavat vettä myllyynsä enemmän kuin Imatran Voima tarvitsee.
Monissa kohden Holy Terror näet  päivittää Dark Knight returnsin loppupään yhteiskunnallisuuden.

Vanhojen töidensä tasolle HT ei nouse mutta kaikessa maailmaa syleilevässä vihassaan näyttää että Miller osaa yhä asiansa.
Jos alun linjoilla olisi jatkettu ja muutama askel lisää niin nimeäisin Frank Millerin myöhempien aikojen Ditkoksi itsekin.

Mutta kunkin omia kommentteja varten on varmaan turvallisempaa lainata kirjastosta, hinta ja kovat kannet 300n tapaisine muotoineen on pelkästä "tsekataan nyt" ihan liikaa.

[tmielone]

Mutta kunkin omia kommentteja varten on varmaan turvallisempaa lainata kirjastosta, hinta ja kovat kannet 300n tapaisine muotoineen on pelkästä "tsekataan nyt" ihan liikaa.

Jotenkin minusta tuntuu, että tuota ei taida ihan joka kirjastoon ilmestyä. Muistan, kun esitin hankittavaksi The Invisibles -kokoomia ja kirjastontäti soitti kysyäkseen, että ovatko teokset kuinka väkivaltaisia. Sanoin etten tiedä, kun en ole niitä lukenut. Onnekseni (?) albumit kuitenkin tilattiin.

Mutta siis, olen aina tykännyt Millerin töistä. Jopa näissä viimeisissä on ollut omat hyvät hetkensä vaikka kokonaisuudet eivät oikein miellyttäneet. Jos HT ei ole pelkästään muslimien vihaamista ja siitä voi löytää kritiikkiä nykymenoa kohtaa (vaikka joutuisikin lapiolla kaivamaan), niin kyllä minä voin sen lukemiseen muutaman euron sijoittaa.

[Doctor Phantomizer]

Minä voin harkita pulittavani muutaman euron teokseen, jos Curt lupaa käsi Necronomiconin päällä että tarjolla ei ole maapallon kokoisia luoteja, kateellisia pikku Teräsmiehiä, hiuksillaan maata pesevää Teräsmiestä tai ihan muuta aivan välkkyvän typerää.

ja menee perhana rikkomaan  totuttua lukusuuntaa.

Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Selitä. En ymmärrä.

Jotenkin minusta tuntuu, että tuota ei taida ihan joka kirjastoon ilmestyä. Muistan, kun esitin hankittavaksi The Invisibles -kokoomia ja kirjastontäti soitti kysyäkseen, että ovatko teokset kuinka väkivaltaisia. Sanoin etten tiedä, kun en ole niitä lukenut. Onnekseni (?) albumit kuitenkin tilattiin.

Ei täällä Helsingissä Helmet kirjastoissa ole ainakaan minun nähdäkseni väkivalta estänyt hankkimasta, se vain on tuolloin pistetty aikuisten osastolle. Siinä kaikki.

[Laine, Jukka]

Eikös tästä ollut jo puhetta, että kirjastotätiä kiinnosti että kuuluvatko Invisiblesit aikuisten vai nuorten osastolle. Näin se menee.

Vastaavassa tilanteessa kannattaa vihjata että aikuisten osastolle kuuluvat. Pornoa ei yleensä kirjastoihin oteta, erotiikan siivellä menee osa läpi. Mutta ei Invisibles kuulu siihen osastoon.

[Curtvile]

*asettaa lonkeronsa Necronomiconille*
ei, ei ole maapallon kokoisia luoteja mutta paljon foliohattukamaa.
Osa on allegorisia muutoksia, rinnasteisia WTC 9/11 kuvioita mutta ei 1:1.

Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Selitä. En ymmärrä.

Aivan alku on täynnä VALTAVIA splashpage panorointeja mikä on totuttua, mutta sitten kerronta hyppää niin että vasemmalla sivulla onkin kaksi sivua ja oikealla kaksi sivua.
FM:n eduksi laskettakoon että silmä ohjautuu aika itsestään ilman nuolia, sulkuviivoja yms rytmityksen kärsimättä mutta tuo rikkoo sen "sivu luetaan vasemmalta oikealla, ylhäältä alas, sitten seuraava sivu" ja korvaa sen ajoittain"vasemmalta oikealle, ylhäältä alas ja takaisin ylös vasempaan laitaan vasemmalta oikealle ylhäältä alas, seuraava sivu"

ja selkeyden vuoksi palataan siihen perinteiseen tapaan välillä.

Simppeliä, eikös?

[Rami Rautkorpi]

konservatiivisuus ja oikeistolaisuus teoksesta puskee mutta jos joku kokee että Miller esittää Fixerin ja Natalie Stackin teot ja toiminnan positiviisessa valossaniin tällä ihmisellä on paha ongelma, niin paha että tarvitsee tapauksesta riippuen joko psykologista hoitoa ja lääkitystä tai sitten pitää lukita kauas pois ja hukata avain ja poistua paikalta.

Okei, miten se Frankie-poju nyt sitten järjestetään hoitoon?

He’s very different than Batman in that he’s not a tortured soul. He’s a much more well-adjusted creature even though he happens to shoot 100 people in the course of the story.

http://herocomplex.latimes.com/2010/07/29/frank-miller-takes-holy-terror-out-of-gotham-ive-taken-batman-as-far-as-he-can-go/

Kyllä, Miller tuossa juuri sanoi että hänen mielestään Fixerillä on paremmin kynät penaalissa kuin Batmanilla. Curtvile, luet Milleriä väärin. Mikä sinänsä ei ole väärin.

[Curtvile]

Kyllä, Miller tuossa juuri sanoi että hänen mielestään Fixerillä on paremmin kynät penaalissa kuin Batmanilla. Curtvile, luet Milleriä väärin. Mikä sinänsä ei ole väärin.

Pitikin sanoa tuolla perusteella Millerillä ei ole kynät penaalissa(ei, en halua tietää missä ne Millerin kynät on). Tai sitten Miller saa ihan omat, sensuroimattomat  versiot Batmanista DClta.

Luen varmaan väärin, onhan tässä objektivismia enemmän kuin horisontissa mutta ylitti omat odotukset aika kirkkaasti.

[Rami Rautkorpi]

Mennään yksityiskohtiin.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Fixerin ja Stackin esiväkivaltaleikin jälkeen räjähtää ilman varoitusta, ja ilma on täynnä nauloja. Improvisoituihin räjähteisiin lisätään niitä henkilöihin kohdistuvan vahingon lisäämiseksi. Naulan jalkaansa saava Stack siis ottaa iskun henkilökohtaisesti -- kirjaimellisesti.

Terrorismiksihan on perinteisesti kutsuttu myös iskuja, joista varoitetaan ennalta, ja joiden on tarkoitus aiheuttaa ainoastaan aineellista vahinkoa. Sellaista harrastivat esimerkiksi Irgunin siionistiterroristit, mitä nyt vahingossa tulivat tappaneeksi 91 ihmistä King David Hotelin pommi-iskussa vuonna 1946. Mutta se on siis aivan eri asia. Miller haluaa tehdä selväksi, että nämä terroristit haluavat tehdä pahaa ihmisille.

Tämän jälkeen palataan hieman ajassa taaksepäin ja näytetään iskua edeltäneet hetket ja iskun tekijä, vaihto-oppilas Amina. Hätäinen lukija ehkä ajattelee, että tarkoitus on antaa terrorismille kasvot, tehdä terroristista inhimillinen ja samaistuttava. Mutta Miller tekee myös selväksi, että se olisi väärin, ja tekee sen niin ilkeästi, että käsittelen sen erikseen myöhemmin.

Tärkeämpää on se, että näytettyään yhden terroristin kasvot Miller näyttää myös viidentoista uhrin kasvot. Sekä yhden paljaan vatsan ja rintaliivit. Sitten taas lentävät naulat.

Palattuamme Fixerin ja Stackin seuraan räjähtää jälleen, ja siltä varalta, että emme ymmärtäneet ensimmäisellä kerralla, nyt räjähteessä oli partateriä. Paskiaiset.

Ja siltä varalta, että emme ymmärtäneet ensimmäisellä kerralla sitä uhrien kasvojen näyttämistäkään, Miller tekee sen uudestaan. Ensin kaksikymmentä. Sitten kolmekymmentä. Nyt kasvot häipyvät vähitellen valkoiseen, ehkä sen symbolina, että siirtyvät ajasta ikuisuuteen, tai ehkä vain sen takia, että Miller ei jaksa piirtää enempää kasvoja. Sinänsä ymmärrettävää, koska seuraavalla aukeamalla on yhteensä 286 ruutua, joista vain yhdessä näkyy himmeästi kasvot.

Eli terroristit tappavat paljon viattomia ihmisiä.

Olisiko vielä jotain tapaa, jolla Miller voisi tuoda paremmin esille, millaisia raakalaismaisia murhaajia terroristit ovat? Mestaamisen näyttäminen? Okei, se tulee muutama aukeama myöhemmin. Miller kuvaa irtileikatun pään häveliäästi siluettina. Luulen, että se on Daniel Pearl. Tietynlainen hienotunteisuus on tässä järkeenkäypää. Miller seisoo vankasti viattomien uhrien puolella. No, se ei tosin estä häntä piirtämästä muutamaa sivua myöhemmin naisen kivittämistä härskin yksityiskohtaisesti.

Jos kaiken tämän jälkeen tulkitsee Holy Terrorin siten, että Fixerin ja Stackin terroristeihin kohdistama hurmoksellinen väkivalta on mitään muuta kuin oikeutettua, niin silloin lukee Milleriä väärin. Frank, kerro meille mikä Holy Terrorin tarkoitus on:

This is pure propaganda, a throwback, there’s no bones about it. I’m ready for my fatwa.

http://www.wired.com/underwire/2007/04/holy_terror_fra/

Mutta on hyvä muistaa, että me täällä pohjolan perukoilla emme ole ihan tämän teoksen kohderyhmää. Tosin Miller varmasti ilahtuisi, jos saisi meidätkin puhkumaan raivoa keksimiään satuhirviöitä kohtaan. En sano, etteikö joku Suomessakin täkyyn kävisi, onhan noita ilmeisiä epäiltyjä -- mutta on täysin ymmärrettävää, että suomalainen lukee Frank Milleriä väärin.

Suurempana epäonnistumisena Millerin taholta pidän sitä, että alun graafinen loistokkuus hyvin haptisine tekstuureineen katoaa nopeasti. Puolet kirjasta on aika korutonta viivapiirrosta. Jotkut ruudut, kuten Fixer heittämässä takaperinvolttia katonreunukselle -- luulisin -- ovat vain yksinkertaisesti rumia, vanhaan kunnon DKSA-tyyliin.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Niin, mitä Miller tekikään Aminalla? Jaye löytää hänet seisomasta liukkaalta katonreunalta -- on huolissaan muukalaisesta. Suloista, kuten se, että lukija saattaa ajatella Aminaa ihmisenä, josta pitäisi välittää. Mutta viekas Amina ei ole ihminen vaan terroristi, jolla on piukkoihin pinkkeihin pöksyihin puettu perse. Ja pinkillä perseellään hän houkuttelee pahaa-aavistamattoman Jayen takaisin klubille, jossa hänestä tulee naulan lihapaloja.

Lukijat, älkää antako terroristien johtaa teitä harhaan pinkeillä perseillään!

[Curtvile]

Tämä on yksi syy miksi arvostan Rami Rautkorpea: kannat ovat perusteltuja ja pohjautuvat luettuun teokseen, ei mututuntumaan tai arvosteluun aiheesta.

spoilereissa olevat osuudet toki osuvat kohdilleen.


Mutta toisaalta luen väärin mutta kun lukee juurikin

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

"Moe"n kuulustelun kidutuksen, sanatarkasti

Fixer "Leave one of them alive. To talk."
Stack "Spoil sport"
Fixer "We'll have to torture him."
Stack "Torture. Okay I'm down with that"

itse kiduttamisen jälkeinen murha josta todetaan että "ainakin tiedämme että ovat samaa lajia" on monesta taatusti osoitus siitä että hyväksyy "tasapainoisten yksilöiden" toimet  varsinkin kun molempien henkinen tasapaino on asetettu vähintään kyseenalaiseksi alun mätkintäpornon jälkeen.

Myös Fixerin putkinäköinen ja sokea tottelevaisuus "David"ille, poliisipäälikön murhan komentaminen ja punainen tila ovat toki myös ääri-oikean konservatiivisuuden merkkejä mutta itse yhdistijn nämä viimeisen sivun Kovan kytän loppukaneettiin joka ei minusta täytä ihan oikeutettujen toimien oikeutettua tulosta

mutta myönnän, luen ehkä liikaakin siihen mitä odotin mm. jenkkiarvioiden perusteella.

ai joo:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Empire city, kaikelta silmät sulkeva "vapaudenpatsas" ja juurikin kivityssivun juxtapositiona oleva "transformers"-ruutu(jayen säälittävästä "YES"ruudusta puhumattakaan) puolestaan on omaan silmääni länsimaisen elämäntapamme kritisointia, joka sekin sopii paranoidin oikeistolaisuuden määritteisiin.

eittämättä luen opusta väärin. Mutta muistetaan hetki että olen jo vuosia ymmärtänyt Rohrschachin maailmankuvaa, tekemättä hahmosta sankaria.

[Rami Rautkorpi]

Mutta toisaalta luen väärin mutta kun lukee juurikin

Kun lukee, niin... mitä? Ikään kuin johtopäätöksesi olisi jotenkin ilmeinen. Joudun olettamaan, että otat itsestäänselvyytenä sen, että kiduttamishalun ilmaiseminen on merkki henkisestä tasapainottomuudesta. Varmaankin olet niin lälly, että pitäisit murhaamishaluakin jollain tavalla epäilyttävänä.

Mutta Holy Terror on suunnattu ihmisille, jotka eivät kärsi moisista ennakkoluuloista. Ihmisille, jotka saattaisivat hurrata miehelle siitä, että hän on teloittanut 234 ihmistä. Koska he uskovat, ettei ole väärin osoittaa suunnatonta julmuutta sellaiselle, joka on sen ansainnut. Ja kenties heidät voisi taivutella sopivalla propagandalla uskomaan, että se on parasta, mitä kukaan voi tehdä -- ja että ihminen, joka osoittaa pitelemätöntä intoa sen tekemiseen, on sankari. Se ei ehkä ole tapa, jolla tavallisen ihmisen kuuluu elää -- mutta sankarit ovatkin poikkeuksellisia.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

itse kiduttamisen jälkeinen murha josta todetaan että "ainakin tiedämme että ovat samaa lajia" on monesta taatusti osoitus siitä että hyväksyy "tasapainoisten yksilöiden" toimet  varsinkin kun molempien henkinen tasapaino on asetettu vähintään kyseenalaiseksi alun mätkintäpornon jälkeen.

Se mätkintäporno on kyllä mielenkiintoista itsessään. On tietenkin syytä pitää mielessä, että Miller on tehnyt jo seitsemän albumia väkivallan ja seksin yhteenliittymästä. Kuten olen todennut aiemminkin, ensimmäisen Sin Cityn aikaan oli ehkä vielä kohtuullista ajatella, että Miller vain satirisoi noir-kirjallisuutta, mutta ei seitsemännen. Hän oikeasti nauttii siitä paskasta.

Ei niin, etteikö Millerin lähestymistavassa olisi huumoria. Hänen mukaansa Holy Terrorissakin on huumoria. Mutta on eri asia tehdä jotain pilke silmäkulmassa kuin tehdä siitä pilkkaa. Ehkä parhaiten Holy Terrorin maailmankuvaa valottava jakso on tämä:

All my life, there's been something wrong. Something missing. A sense that everything I'm seeing all around me isn't entirely true.

That this seemingly ordered world of laws and logic and reason is nothing but a shroud. A chimera.

A mask.

But every once in a while, the mask falls away.

Every once in a long while, the whole world makes perfect sense.

The world reveals itself.

I am at peace.

And at war.

Arkinen elämä on liian vaisua tuntuakseen todelliselta. Ihminen on oikeasti olemassa ainoastaan silloin, kun hän on väkivaltaisessa vuorovaikutuksessa. Kun nyrkki iskeytyy hänen kasvoihinsa. Kun hänen repeytyneet huulensa peittyvät verisiin suudelmiin. Kun hänen kätensä hakkaavat hengen irti toisesta ihmisestä.

Se, että tällaisella hekumoi ruipelo piirtäjä, jolla ei ole munaa oikeasti elää sillä tavalla, on tietysti ironista, mutta ei se poista tuntemusten vilpittömyyttä. Robert E. Howard osoitti samaa paradoksaalista kaipuuta rumaa, julmaa ja lyhyttä elämää kohtaan. Osoitti tosin myös paljon enemmän kriittistä ajattelua, mutta ei nyt mennä siihen.

Mitä tulee loppukaneettiin:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Myös Fixerin putkinäköinen ja sokea tottelevaisuus "David"ille, poliisipäälikön murhan komentaminen ja punainen tila ovat toki myös ääri-oikean konservatiivisuuden merkkejä mutta itse yhdistijn nämä viimeisen sivun Kovan kytän loppukaneettiin joka ei minusta täytä ihan oikeutettujen toimien oikeutettua tulosta

Viimeinen sivuhan ei viittaa millään tavalla Fixerin tekoihin, ainoastaan terroristi-iskuun itseensä. Miller olisi voinut mainita Fixerin voitokkaan taistelun terroristisolua vastaan, mutta Donegalille sitä ei tunnu olevan olemassa, hyvässä taikka pahassa. Kyseessä on vilkaisu terrorin todellisiin seurauksiin, ilman Millerin kostofantasian lohtua. Kovatkin miehet tutisevat, kun heidän turvallisuudentunteeseensa kajotaan.

Empire city, kaikelta silmät sulkeva "vapaudenpatsas"

Sehän on siis Oikeudenpatsas. Oikeus on perinteisesti sokea, ei se ole mitään Millerin kommentaaria. Oikeus punnitsee tekomme katsomatta sitä, keitä olemme, ja sen pitäisi olla hyvä asia.

Se, että Empire Cityssä seisoo Vapaudenpatsaan sijasta Oikeudenpatsas, on luultavasti viaton fiktionalisoinnin vuoksi tehty vaihdos, mutta voihan sen niinkin ymmärtää, että Millerin maailmassa oikeus on tärkeämpää kuin vapaus. Vaakakuppeihin täytyy saada yhtä monta silmää ja hammasta, hinnalla millä hyvänsä.

Huomionarvoisempaa ehkä on kuitenkin se, että Miller ei fantasioi ainoastaan siitä, mitä 9/11:n jälkeen olisi pitänyt tehdä, vaan siitä, mitä silloin oikeastaan tapahtui. Al-Qaedahan ei iskenyt symbolisesti amerikkalaista vapautta tai oikeutta vastaan, vaan amerikkalaista kapitalismia ja sotateollisuutta vastaan.

Ja New Yorkin alla ei ole muinaisen rodun rakentamaa kaupunkia. Luulisin.

[Curtvile]

Ikään kuin johtopäätöksesi olisi jotenkin ilmeinen. Joudun olettamaan, että otat itsestäänselvyytenä sen, että kiduttamishalun ilmaiseminen on merkki henkisestä tasapainottomuudesta. Varmaankin olet niin lälly, että pitäisit murhaamishaluakin jollain tavalla epäilyttävänä.

pahus melkein paljastuin!
minullahan on ikävä henkilökohtainen ongelma kiduttamisen suhteen, vaikka sukupuolesta ja kulttuurista huolimatta ihmiselle ominaisen ja luontaisen halun murhata kanssaihmisiä ymmärränkin.

Huomaan että yhdessä kohden olit kyllä armeliaampi Millerille kuin minä:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

juurikin Oikeudenpatsaan jonka itse luin allegorisesti menetettynä arvona joka luonnollisesti merkitsee paitsi tiettyjen yleisinhimillisten oikeuksien menetystä, koskien myös hyökkääjää. Sokeuden samalle viivalle puuttuessa geneven sopimus ja artiklat ihmisoikeuksista uupuvat jolloin jäljelle jää vain mukamas "luonnonvalinta" voimafantasioineen.

mutta yllä oleva kertonee enemmän minusta kuin Millerista.
Nössö mikä nössö.

Osaltaan Miller tienaa tällä paikkaa Otto Sinisalon jatko-osaan Tähtivaeltaja 3/2011n Kuvia ja Hourekuvia-artikkeliin jos ei muulla niin tarkoituksellisella provosoinnillaan.
mutta ainakin itsellä Holy Terror pakotti punnitsemaan omaa ajatusmaailmaa  ja sitä joka ympäröivällä maailmalla on, vaikken selkeästi optimiin kohderyhmään kuulukaan.

[Korro]

Näin aikuisena alkaa tuntua siltä että Millerillä on sama kaava jokaisessa tarinassa. DD:ee on poikkeus, tarkoitan kun vertaa Sin Cityjä sekä All-star Battista. Ei ihan suoranaisesti mutta tästä 'kultavuosien' menestyksestä on täällä kritisoitu. Ne vuodet ovat takanapäin? Holy Terrorin ostan jos saan halvalla , hei onhan se sentään Millerin tekemä!

[tmielone]

Dave Gibbons vaikuttaa tykänneen Holy Terrorista. Tweettasi näin:

"Late to this, but HOLY TERROR is all I hoped it would be. Great cartooning and killer lines!"

Sitten joku kysyi, että miksi, niin hän perusteli:

"Intensity. Immediacy. Virtuosity. Courage."

Kaipa se on sitten luettava.

[Ossi Hiekkala]

Miller paljastaa mielellään todellisen karvansa. Jättäisin herran sarjakuvat ostamatta, elleivät ne muutenkin olisi olleet jo pari vuosikymmentä pelkkää vastemielistä saastetta.

[VesaK]

HOLY CRAP, en pahemmin sano. Millerin musteläiskäfiksaatio heittää kunnolla överiksi. Olis sekin jätkä aikanaan mennyt parturiin, armeijaan ja töihin niin nyt uhottaisi vähemmän. Ehkä.

http://tytempletonart.files.wordpress.com/2011/11/frank-miller-funnies-websize1.jpg