0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Mutta mikäs tän ketjun funktio on? Puhua Millerin alennustilasta vai kehua Brubakeria? Jos jälkimmäinen, niin en kovin pitkälle voi yhtyä kehukerhoon. DC spesiaalissa nähty lepis-tarinakin (toi Särkynyt kaupunki) oli mun mielestä aika tylsä (=liian pitkä)...
Tuo Batiskin olis varmaan kovin ihailtu teos, jos se ois ollu Lepakkotarinan sijaan Sin Cityä.
Menee Brubakerit ja Azzarellot sekaisin.
Kun puhutaan Millerin viimeaikaisista räpellyksistä Batmanin parissa, niin usein viitataan jollain tavalla siihen, kuinka hyviä Sin Cityt kuitenkin ovat, tai vaikkapa näin:
Väistetään täysin se tosiasia, että Sin Citytkin ovat jo täysin kulahtanutta roskaa. Rikos/noir-sarjakuvat ovat ajaneet Milleristä ohi, osittain kiitos Brubakerin ja Azzarellon. Elokuvasovitus toi uutta innostusta Sin Cityn tiimoille, mutta sekin katoaa lopullisesti sitten, kun jatko-osa tehdään (jos se nyt edes saadaan tehtyä) ja elokuvayleisöt kysyvät: "Hetkinen, miksi nämä tyypit yrittävät kertoa samaa vitsiä kahdesti? Siis... kai se oli tarkoitettu vitsiksi? Ei kai kukaan tosissaan...?"
Kyllä eka Sin City oli kova juttu aikanaan ja kakkonenkin menetteli. Mutta minusta niissä on ollut ihan suora laskeva linja: seuraava opus on aina alittanut edellisen teoksen riman.
Tosin mun mielestäni pohja saavutettiin Perhearvojen tienoilla. Sen jälkeen Sin Cityssä on pikkuisen kömmitty ylöspäin, pääsemättä kuitenkaan lähellekään ykköstä tai edes kakkosta.
Aika lailla samaa mieltä. Eka Sin City oli aikanaan kunnon isku vasten kasvoja. Tosin mun mielestäni pohja saavutettiin Perhearvojen tienoilla. Sen jälkeen Sin Cityssä on pikkuisen kömmitty ylöspäin, pääsemättä kuitenkaan lähellekään ykköstä tai edes kakkosta.
Numero 6, se missä oli lyhyitä tarinoita, piti sisällään muutaman hyvän tarinan.
Se on aivan totta. Mutta: eivätkö nämä lyhärit alunperin ilmestyneet noiden pitkien tarinoiden välissä?