Kirjoittaja Aihe: Milla Paloniemen sarjakuvat  (Luettu 176348 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 566
Vs: Milla Paloniemen sarjakuvat
« Vastaus #495 : 06.09.2016 klo 10:11:02 »
Kukaan muu ei tunnusta lukeneensa 112 Osumaa?

Päiväkirjat ovat aina olleet syvä mysteeri itselle, jos asia on merkittävä sen muistaa ja jos on aivot ymmärtyää asioiden ja koetun elämän muovaavan voiman.
Oman tulkintani mukaan kun mikäli asiat eivät ole merkittäviä tai ei omaa aivoja, se päiväkirja ei asiaa auta.
Toki se on yksi dokumentti, oma tulkinta ja näkökulma asioista jonka voi jättää jälkipolville.

Muotokieli siis oli tuttu ja vaikka se monesta varmasti kuulostaakin scifiltä, minulla on kokemuksia parisuhteista, seurustelusta jne jne ad nauseam.
Siksi teos kiinnostikin, toiseuden perspektiivi, miltä kaikki näyttää siltä puolen aitaa jota itse ei koe.

Varmasti ongelmana on oma nyansien näkemättömyys, mutta tämä aukesi tasan niin paljon ettei auennut.
Se avasi maailman ja todellisuuden joka oli umpioudompi kuin mitkään juuri scifin loihtimat mielenmaisemat. Ei niinkään naiseutena olosta ja parisuhteiden sietämättömästä paineesta, yhteiskunnan asettamista normeista tai paineista.
Vaan täysin erilaisesta käsittelymallista sinänsä tuttujen asioiden kohdalla.

Mieleen tuli se yhä kesken oleva Jari Sillanpäästä kertova Paljaana. Molemmissa artisti tosiaan paljastaa kaiken, mutta kummankin kohdalla oma kokemus jäi ontoksi. Siitä ei saanut otetta. Tajusi mitä sanotaan ja tehdään mutta motivaatiota vaan ei ymmärrä. Kuin korostaen sitä juuri miksi kyseinen maailma on minulle vieras.

Uuden ymmärtämisen sijasta vieraannuttava vaikutus.

Molemmat varmasti löytävät yleisönsä, ne joille on "voimaannuttava" (ihan ole varma voiko termiä käyttää noin) ja tekee sen "joku muukin kokee näin, on oikein kokea näin" elämyksen kautta siitä tärkeän elämyksen, avaa henkisiä lukkoja ja niin poiespäin.

Ikävintä on että itsestä useimmat pointit on kuitattu useammassakin genrefiktion edustajassa syvällisemmin sivujuonena muutamalla sivulla.
Ehkä ikävästi sanottu mutta jäi päällimmäisenä mieleen.

Se moneen kertaan toitotettu kuinka "aito elämä" on paljon rikkaampi ja mielenkiintoisempi aihe kun on 100% totta vain jos on älyltään(niin tunne-kuin ihan kaikelta muultakaan älyltä) äärimmäisen heikkolahjainen tapaus.

Totuus on usein tarua ihmeellisempää ja kuten tähän asti 99,99999999999999% enemmän tai vähemmän omaelämänkerrallisista töistä meilla ja maailmalla tässäkin 112 osumassa on muutama mielenkiintoinen juttu ja asia.
Joita, kuten niissä 99,99999999999999%ssakin, ei sitten käsitellä lainkaan/ juuri ollenkaan.

Mihin koko omaelämänkerrallisen formaatin ongelma pohjautuukin. Tarpeeksi yksityinen on universaalia mutta tähän mennessä äärimmäisen harvalla on ollut perspektiiviä ja kykyä jäädä kerronnassaan siihen universaaliin. Tämäkin on niillä rajoilla että livetään sokean narsismin puolelle.

Kyynikko minussa suomii itseään että miksi luin tämänkin, realisti muistuttaa että vain itse luettuaan tietää totuuden ja on uutta kokemusta rikkaampi, oli se mikä hyvänsä. Sama realisti komppaa sitä likifiktionaalista optimistiani: tekijä tuottaa niin paljon sarjakuvaa että silkan tehdyn massan kautta tulee vielä se sarjakuva joka pysäyttää ja jota arvostaa syvästi. Tämä olisi voinut olla se ja varmasti jollekin onkin.





hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 467
Vs: Milla Paloniemen sarjakuvat
« Vastaus #496 : 25.11.2016 klo 11:28:32 »
Ristiinlinkitän toisesta ketjusta:
Milla Paloniemi - 112 osumaa

Muistelen että kun Paloniemi aikoinaan piirsi blogissaan hahmoa joka olisi mahdollisimman paljon hänen vastakohtansa, niin se hahmo paitsi kuulosti jopa näytti minulta. Omaelämäkerrallisiksi jutuiksi määritellyissä on syytä harrastaa aina vähän epäilystä että onko asiat juuri niin kuin sanottu, ja kun en liiku samoissa piireissä niin en tiedä onko tässä mikään oikeasti totta, mutta uskottavan kuuloista tämä kyllä oli (vaikka minun näkökulmastani enemmän "ai, noinkin voi elää" kuin "ihan kuin minä").

Luonnosmaisuus ja tyylivaihtelu sivulta toiseen toimi hyvin, yhtenäinen tyyli olisi vaatinut sisällön rankkaa muokkausta, nyt dokumentaarinen ote oli johdonmukaisesti toteutettu (lue: ei sitä loputonta vatkausta olisi kestänyt). Ja jonkinlainen page turnerkin tämä oli kun halusi nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka toisaalta sitä loputonta vatkausta tosiaan riittää, ja johtaako tämä kaikki sitten mihinkään, en tiedä.

Tätä lukiessa/luettua tuli kyllä mieleen että millaisenkohan pitemmän yhtenäisen tarinan Milla Paloniemi tekisi, kaikki lukemani (blogin päiväkirjamerkinnät, stripit) ovat olleet enemmän näitä lyhyitä ryöpsähdyksiä jotka linkittyvät kyllä toisiinsa mutta...vai onko tämä fragmenttisuus ja spontaanius (tai sellaiselta näyttäminen) sitten kuitenkin tekijälle niin se oma ala että ei edes kannata lähteä tekemään toisenlaista.

VesaK

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 828
  • Kuka mitä häh?
Vs: Milla Paloniemen sarjakuvat
« Vastaus #497 : 25.11.2016 klo 13:50:35 »
Paloniemellä on suunnitelma pitemmästä tarinasta, on ollut jo pitkään... aikataulusta on vaikea sanoa. Odotellessa kannattaa lukea vaikka "Maailman komein karhu", Millan tuotannon huippua.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Jukka Laine

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 37 276
Vs: Milla Paloniemen sarjakuvat
« Vastaus #498 : 03.12.2020 klo 17:39:52 »
Sisarentytär nukkui aikoinaan Kiroileva Siili -pussilakanoissa, annoin hänelle kaikki Milla Paloniemen albumit.

Nyt häntä aikuisena mietittää mitä Milla duunaa. Sanoin etten tiedä.

VesaK

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 828
  • Kuka mitä häh?
Vs: Milla Paloniemen sarjakuvat
« Vastaus #499 : 04.12.2020 klo 13:40:55 »
Nyt häntä aikuisena mietittää mitä Milla duunaa. Sanoin etten tiedä.

Sanoitko kurillasi vai etkö tosiaan tiedä? Uusin siilialbumi tuli tänä syksynä:
 https://www.sammakko.com/tuote/milla-paloniemi-kiroileva-siili-pehemoonen-puoli/

Simo Frangénin ja Paloniemen seksipalindromiteos Edestä ja takaapäin sai myös kivasti julkisuutta:
http://www.taysikasi.fi/?page_id=481

Lisäksi Paloniemi on mukana mielenterveystyön hyväksi myytävässä antologiassa Katkenneita lankoja:
https://atena.fi/kirjat/katkenneita-lankoja

Tämän lisäksi Paloniemi on perustanut ponifarmin Tampereen Teiskoon.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Jukka Laine

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 37 276
Vs: Milla Paloniemen sarjakuvat
« Vastaus #500 : 04.12.2020 klo 22:15:45 »
Joo, Annukka kysyi Millasta jo pari vuotta sitten. En minä silloin tiennyt mitään.