Tätä vuosikymmentä selaillessa valkeni nopeasti se seikka, että ääni mennä paukahtaa joko alkupuolen tai loppupuolen vuosikerrastolle, aivan kuten Patkin jo ehti laskelmoida. Keskivaiheille mahtuu vain aivan liikaa kuraa arvon herroilta Muzzi ja Gamba.
Vaikeahko oli valinta, mutta lopulta päädyin vuoteen 1983. Siitä löytyy hyvät tarinat Letteriltä ja Nicololta kaksi huippuseikkailua, jotka ovat omia pitkäaikaisia suosikkejani. Ticcin seikkailu ja muhkean pitkä Mefisto-tarina täydentävät tämän vuoden.
Lukaisin vielä pari huonoiten muistissa olevaa tarinaa, kuten Aavikon vaeltajat. Tämä oli ihan hyvää peruskauraa pappa Bonellilta ja Fuscolta, ja olipa mukana muun muassa yksi tosi hupaisa kohtaus. Siinä Tex nosti kylmän viileästi urputtavan pankkivirkailijan nutustaan naulakkoon roikkumaan ja marssi sitten itse johtajan pakeille.
Tässä tarinassa muuten esiintyi Wade sinun kaimasi, sellaisessa pikkukonnan roolissa (hepun kävi sitten lopulta aika kalpaten).
Toinen tosi hyvä vuosi oli 1982, mutta nyt ääni vyöryi vastustamattomasti kasikolmelle.