ja koska olen kroonisesti kykenemätön pitämään päätäni kiinni jäin jopa miettimään käytyä keskustelua.
Siinä olen samaa mieltä että yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä käsikirjoitus ei ole, tämä on selvää.
strippisarjaa tehdään eri periaattein kuin albumia tai lehteä, mutta kutakin strippisarjaa/albumia/lehteä tehdään tekijänsä/tekijöidensä ehdoilla.
Mutta jään aina kiinni siihen mitä [kivi] sanoi:
Käsikirjoittaja vastaa kokonaisuudesta ja siitä että tarinassa pysytään, saattaa ehdottaa kuviakin, mutta lopullinen ratkaisu kuvan sisällön suhteen pitää aina olla piirtäjällä.
se on tuo lause AINA.
totta, sarjakuva toimii kuvan ehdoilla suuresti ja olisin aivokuollut jos inttäisin että piirtäjä on vain toteuttava osapuoli(erittäin
vakavasti aivokuollut), mutta käännetään tilanne toisinpäin (kuten sarjakuvissa on toisinaan käynyt)
eli ensin on käsikirjoitus johon piirtäjä valuttaa tietotaitonsa ja laatii rakkaudella ja ammattitaidolla ruutujaot, kuvakulmat, kultaisen leikkauksen ja "kamera-ajot".
Fiilistelee, laveeraa, photoshoppaa, luonnostelee, kokeilee ja vääntää ja kääntää ja lähettää valmiin työn kustantajalle koska on valmis.
Ja sitten työ menisi takaisin käsikirjoittajalle joka leikkaa ja liimaa ruudut uudestaan ja vaihtaa dialogit mielestään paremmiksi muuttaen samalla sisällön.
tätä lienee tarkoitettu myös tällä repliikillä:
Ongelmansa mukaan tuo, että ihmisen psyyke toimii niin että pienikin oma rooli kasvaa ajan mittaan merkittävyydessä. Jokaista avun tarjoajaa pitää harkita vakavasti, koska lopulliselle työlle kyllä löytyy jakajia.
en väitä etteikö tässäkin olisi tietenkin oma lehmä ojassa, suomen piireissä on ehkä Pauli Kallio jota arvostetaan käsikirjoittajana ja muut taas eivät ole sarjankuvantekijöitä kun eivät piirrä itse(oikeassa elämässä kuultu lause) kun taas muuanna maailmankolkilla molemmat painavat vaakakupissa yhtä paljon.
Piirros ilman käsikirjoitusta on juuri se: piirros. Käsikirjoitus ilman piirrosta on vain tekstiä ja molemmissa tulisi olla jonkin asteinen tasapaino, se ettei vetovastuu ole vain piirtäjän harteilla.
itse olen niin kiinni sarjakuvan muotokielessä että ilman ruutujakoa tai ehdotuksia mitä ruudussa on olisi vaikea kirjoittaa pelkkää "sitten toi tekisi noin ja tää teksi näin"
itsellä on ollut järjetön tuuri tekijöiden suhteen ja osan kohdalla piirtäjän tekemät muutokset ja muutosehdotukset ovat olleet joskus vaikeakin niellä.
ilokseen voi myöntää että yhdeksän kertaa kymmenestä se on parantanut tarinaa ja joka kerta kun on syntynyt tekijäin välistä dialogia on tarinan taso noussut ja skarppaantunut.