Kirjoittaja Aihe: Miten käsis tulisi tehdä?  (Luettu 23635 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Miten käsis tulisi tehdä?
« Vastaus #60 : 05.10.2011 klo 23:23:16 »
Haluatteko hyvän käytännön esimerkin?
tsekatkaapa tuoreehko mutta erinomainen Lady Sabre & the pirates of the Ineffable Aether
tekijöinään arvon Greg Rucka ja Rick Burchett.

Aloittakaa alusta ja lukekaa sarjakuvan kera ko. sarjakuvan käsikirjoitus sivun alta.
« Viimeksi muokattu: 05.10.2011 klo 23:38:15 kirjoittanut Curtvile »

VilleL

  • Vieras
Vs: Miten käsis tulisi tehdä?
« Vastaus #61 : 09.12.2011 klo 15:07:38 »
Vedän tässä vaiheessa nostalgiatripin ja muistelen ekaa kertaa kun varsinaisesti tein käsikirjoituksen sarjakuvaa varten. Tämä tapahtui yläkoulun eräänlaisena "lopputyönä", ja tekele piti sitten ylpeästi esitellä koko koululle.

Tein yhteistyötä kaverini kanssa, eli kyseessä oli siis parityö. Loppujen lopuksi kaveri ei ottanut osaa koko sarjakuvaan muutoin kuin keksimällä nimen yhdelle sarjiksessa esiintyneelle bändille, joten homma kaatui vastuulleni. Varsinainen pääaihe sarjakuvalle oli jo olemassa, hahmot ja asetelma oli kopioitu suurimmaksi osaksi yhdestä vanhemmasta strippisarjakuvastani jota olin tehnyt aiemmin. Tästä lopputyöstä piti kuitenkin tehdä monisivuinen tuotos, joten jouduin tosissani pohtimaan miten venyttää muutaman ruudun lyhäreitä kaksikymmentäsivuiseksi tarinaksi, jossa olisi vielä jotain ideaakin.

Aloitin sitten käsikirjoitus- ja luonnostelutavan, jota olen itsepintaisesti käyttänyt tähän asti. Koska varsinainen pohjatyö oli jo käytännössä tehty (jo valmiiden hahmojen suunnittelussa ei paljon aikaa tarvinnut tuhlata), aloin miettiä itse tarinaa. Helpottaakseni rytmitystä päätin, että jokainen sivu tulisi päättymään joko punchlineen tai muutoin erottautumaan seuraavasta sivusta kertoen kuitenkin yhtenäisen tarinan.

Tämän jälkeen ryhdyin kirjoittamaan yleistä diipadaapaa siitä, miten ajattelin tarinan kokonaisuudessaan menevän. Seuraavaksi aloin muokkailla tuota yleistä linjaa ja sovittaa sitä yhdelle sivukokonaisuudelle mahtuvaksi. Lopulta aloitin tekstin pilkunviilaamisen ja aloin myös jakaa kässäriä sarjakuvaruutuihin ja miettiä, miten hahmot toimisivat visuaalisesti ruudussa.

Kun kässäri oli kutakuinkin raameissaan ja SFX:t ja muut myös merkattuna, tein pienimuotoisia luonnoksia tarinankulusta hieman sieltä sun täältä. Yleensä raapustin pikapikaa muutaman ruudun suunnitelman jostain vitsikkäästä tai toiminnallisesta kohtauksesta. Koetin myös jo tässä vaiheessa miettiä kuvakulmia ja käytettävän tekstinmäärää, koska aika alkoi käydä vähiin.

Luonnosteltuani kyllikseni aloitin tekemään varsinaista kuvakäsikirjoitusta, jonka pohjana toimivat paitsi kirjoitettu tarina myös pikaluonnokset. Kuvakäsikirjoitusta luodessa sivujen tekojärjestyksellä ei ollut suuremmin väliä, koska aioin pitää sivumäärän vakiona ja jokainen sivu tulisi joka tapauksessa olemaan oma kokonaisuutensa. Keskityin siis tekemään kokonaisen sivun alusta loppuun ja sitten siirtymään seuraavaan.

Kuvakäsis oli viimein valmis, ja jessus, aika oli jo todella vähissä, joten aloitin vaan suoraan tussaamaan päälle, enkä ryhtynyt enää sen radikaalimpiin muutoksiin piirrosten suhteen. Sain kuin sainkin sarjiksen valmiiksi, pakotin saamattoman kaverini pitämään siitä parin minuutin esittelyn kouluväelle, kerroin itse kuulijoille jotain tuubaa tekovaiheesta ja kulutetuista lyijykynistä ja pokkasimme yleiset kehut onnistuneesta sarjiksestamme.

Lyhyesti sanottuna tykkään siis itse
a) kirjoittaa tarinan ylös kuten jos tekisin esim. novellia
b) viilailla tuota "novellia" muuttaen sen kässäriksi toimintakuvauksineen ja äänitehosteineen
c) tehdä pikaisia luonnoksia tarinan "avainkohdista" nähdäkseni miten homma voisi toimia visuaalisesti
d) tehdä kuvakäsikirjoituksen (jota ei toivon mukaan tarvitse enää paljon muutella jälkikäteen) em. pohjalta
e) piirtää puhtaaksi suhteellisen orjallisesti kuvakäsistä seuraten

Esimerkkitarinan ja oman työskentelyni suhteen on toki huomioitava, että toimin koko ajan yksin, amatööripohjalta ja verkkaisella aikataululla, joten demokraattisemmalle ja sosiaallisemmalle henkilölle voi toimia paremmin aivan toisenlainen lähestymistapa. Kuka tietää? Erilaisia tyylejä on niin maan tuhottomasti, pitää vaan löytää se itselleen sopiva.