Jos suunnitelmissa on pitempi juttu, say, sarjakuvaromaani, niin suunnitteluvaiheessa hyvä käytännön idea on korkkitaulu, nastoja ja lappuja!
Ensimmäisessä vaiheessa, joka kestää viikkoja, lapuille kirjoitellaan ja piirrellään ideoita, henkilöitä, teemoja, yksittäisiä repliikkejä yms... tökitään ne tauluun ikään kuin mindmapiksi. Tämä auttaa huonomuistista tekijää ja lapuilla näkee kaikki "loistavat ideat" niiden lopullisessa kontekstissaan, jolloin on paljon helpompaa erotella tarinaan sopimattomat jutut ja kronologiset probleemat pois, niitähän yleensä runsasideaisilla tekijöillä tulee.
Toisessa vaiheessa kirjoitellaan lapuille tapahtumat - tai kohtaukset, jos niin haluaa - ja tökitään ne aikajärjestykseen. Nyt, tässä vaiheessa, jos tarina seuraa useampia henkilöitä, joiden tapahtumat risteävät tarinan eri vaiheissa, on niiden rytmitys helpompaa.
Mikäli tarina ei etene kronologisesti, voi lopuksi laput siirrellä siihen järjestykseen miten lopullinen tarina kulkee. Ja sitten ei kun kirjoittamaan käsistä!
Tällä tavalla pysyy langat ja ideat päässä muchos paremmin kasassa, eikä suunnitelmat toisaalta ole siellä lipaston laatikon pohjalla. Taulua on mukava tuijotella ja kehitellä ajatuksia ja tapahtumajärjestystä.
Tajusitteko, ei se mitään. ;DTämä suunnitteluhärdelli toimii vasta kun kertomus on about romaanin mittainen, kuten niistä minulla usein meinaa tulla, ja joita siksi en koskaan saa valmiiksi.
