Tulipa luettua Miguel Ángel Repetton viimeiseksi jäänyt tarina Chicagon pomo ja onpa todellakin jälki kuin suoraan Arturo del Castillon kynästä, mitä Repetto ei tietenkään koskaan peitellyt. Oma silmä vain ei ole pitkään aikaan päässyt Repetton työtä tarkastelemaan, toisin kuin del Castillon tapauksessa, joten olipa muikea efekti. Täytyi aivan kaivaa hyllystä vanhempia Maxeja vertailun vuoksi, että eihän se nyt aivan näin suoraan ole yksi yhteen ennemmin ollut. Eikä tietysti ollutkaan. Hieman tuntui kunnianosoitukselta, vaikka teki jäljestä aavistuksen raskaan, mistä osa tietysti johtui myös taustahistoriasta.
Luigi Mignaccon Rautahevonen-pokkarin tarinoista ensimmäinen oli varsin hyvä.
Hieman jo erilaisuudestaan johtuen Navajon ylpeys iski kovasti, ja onhan se tietysti itsensä Giovanni Ticcin kuvittama. En muista enää niin, miksi joskus iski väsy Claudio Nizzin kynäilemiin tarinoihin, mutta tämä mukaan lukien uralta löytyy paljon hyviä seikkailuja. Täytyypä palata kokoelman syvyyksiin.