Oikein mukavan vanhanaikaisesti viihdyttävä oli tämä Suuri kilpajuoksu. Tällaista Tex-fiilistä aika harvoin näistä uusista tarinoista enää harvoin löytää. Mielestäni Ruju on paras tämän hetken kirjoittajista. Yllättävän vähän Dison haparoiva kuvitus häiritsi lukunautintoa.
Silti olen sitä mieltä, että Diso ei saisi enää piirtää. Ennen hän oli vain persoonallinen. Nyt hän on persoonallinen, jolla käsi ei tottele. Hän kuuluu siihen sakkiin, joiden kanssa Sergio Bonelli on ilmeisesti aikoinaan tehnyt elämänpituisen työsopimuksen. Pahimmillaan niistä sopimuksista seuraa justiin tällaista jälkeä. Galep, Letteri, Diso ja Repetto ovat pahimmat esimerkit. Ortiz ja Font ovat vähän lievemmät esimerkit. Kukaan heistä ei älynnyt lopettaa ajoissa. Pilaavat maineensa ja tarinoiden taso laskee. Ja ikävä kyllä juuri Maxi Texistä, joka on mielestäni aivan verraton formaatti, on tehty ikääntyneiden taiteilijoiden kaatopaikka.
Kerrottakoon nyt sellaistakin, että Repetto sentään on ilmeisesti luovuttanut viimeisimmän tarinansa kohdalla. Hänhän on vielä Disoakin iäkkäämpi. Hänen tekeillä ollut tarinansa piti tulla ulos viime vuoden puolella, mutta ei tullut. Ja huhu tosiaan kertoo, että kesken olisi jäänyt, vaikka mies vielä elossa onkin.