Kun kerran formaatit eivät ole pyhiä, niin voisiko harkita kronikka-sarjan perusteellista uudistamista? Eikö niitä voisi kaikkia alkaa julkaista mahdollisimman hyvälaatuisesta materiaalista...
On peräti harkittukin.
Kronikka-sarja pantiin alkuun helppona ja huokeana kokeiluna, kun pelastin Semic-varaston tyhjennyksestä kuusi ensimmäistä pokkari-Texiä. Hyvän vastaanoton turvin ja Jannen avulla kokeilua on voitu jatkaa, mutta kynnys vaihtaa kansien väliin kokonaan uusiksi työstettyä tavaraa on aika korkea.
Materiaali pitäisi lunastaa uusiksi normaaliehdoin, skannata (ei löydy digimuodossa), putsata kuplat, tarkistaa käännökset, asemoida ja taittaa sivut, latoa suomenkieliset tekstit, teettää kannet ja painaa arvonsa mukaisesti. Ja markkinoida ihan eri voimalla kuin nykyiset.
Kulut ja työpanos moninkertaistuisivat, mikä vaatisi ohuempia tai selvästi kalliimpia opuksia, harvempaa ilmestymistä, pienempiä painosmääriä, valikoituneempaa kuluttajakuntaa ja muita jälkisäätöjä.
Kumpaankaan suuntaan ratkaisu ei ole kiinni formaatin pyhyydestä, vaan muista realiteeteista. Tosin nykyiset formaatit toimivat kustantajan kannalta oikein tyydyttävästi. Tavallaan harmi, että sekä varhaisimpia liuskaseikkailuja että pokkariseikkailuja on uusittu rinnakkain ja kronologisesti viime vuosina, mikä pistää myös empimään laatusarjan aloittamista. Uudestaan alusta (1953 tai 1971) ei juuri nyt kannata käynnistellä eikä siirtymä kesken kaiken ole kovin hyvää pitkän tähtäimen toimintaa.
Italiassa on menossa jo neljäs uusintakierros. Jos joskus yhtenäistä laatusarjaa tehtäisiin, sen pitäisi sitten alkaa alusta.
Parhaiden 1970- ja 1980-luvun seikkailujen julkaiseminen Kronikan sisällä laadukkaampina versioina on edelleen houkuttelevin kompromissi tässä tilanteessa.