Piko ja Fantasio

[VesaK]

Onko tämäkin alppari laitettu "uudet seikkailut" nimikkeen alle?

On näämmä.

Joskus taannoin Pariisissa käydessä osuin galleriaan, jossa oli myynnissä läjäpäin Fournierin Piko&Fantasio -originaaleja, useammasta albumista ellei kaikista Fournierin tekemistä seikkailuista. Eivät olleet järjettömän kalliita, vaan ei ollut budjettia sijoittaa eikä suoraan sanoen erityisesti kiinnostanutkaan.

[Timo Ronkainen]

On näämmä.

No voihan fäk. Outoa on.

Timo

[VesaK]

Juonet ovat ihan OK, varsinkin kun vertaa Fournierin jälkeen tulleen Cauvinin rustailuihin, piirros ei vaan innosta.

[Timo Ronkainen]

Fournier piirtää jäykästi, hahmoissa ei ole eloa ja käyttää koko ajan samaa kuvakulmaa.

Timo

[hdc]

Vähän aikaa sitten luin Fournierin Le Gri-gri du Niokolo-Koban ruotsiksi, ei kummoinen mutta luettava (ja parempi kuin vaikka L'abbaye truquée).

Samoin Tome&Janryn Jeunessen, se nimitarina oli tosiaan heikoin, esikokeiluja Pikku Pikoille, mutta ne muut albumin tarinat olivat ihan lukemisen arvoisia, kyllä tuokin suomennoksen ansaitsisi.

[Janne]

Kyllä tuo uusi ihan ok tarinan puolesta oli. Mutta onhan se kuvitus jäykkää, sitä ei voi kiistää. Ei tarvitse edes verrata vanhoihin albumeihin, vaa asia tulee päivänselvästi esille kun samoissa kohtauksissa on eloisa ja letkeä Marsupilami. Jäykkyydestä huolimatta oli miellyttävä lukuhetki.

[VesaK]

Kun vielä joskus saisi Brezelburgin "director's cuttina" suomeksi.

[Spip-orava]

Marsupilamin Raivo luettu suomeksi. Pidin tästä albumista. Ehkäpä en pelkästään sen seikan vuoksi että Marsupilami seikkaili taas pitkästä aikaa Pikon ja Fantasion kanssa. Paluu Palombiaan toi mukavia fiiliksiä. Vaikka välillä tarinan kerronnassa oli turhia nykyaikaan ja maailmanmenoon viittaavia kohtia. Ei vain voi mitään kun jostain pilkistää Z-merkki, niin tämäkin vanha innostuu muistelemaan Franquinin mestarillisia tarinoita.
Piirrostyyli kelpasi minulle. Lennokasta tämä toki oli. Ei onneksi aivan liian tyyliteltyjä hahmoja oltu käytetty. Ristiriitaisia tunteita jätti viimeisen ruudun jutut. Tarina jatkuu viidakossa paremmin Yoko Tsunolle sopivissa tunnelmissa?

[Janne]

Tykkäsin minäkin tarinasta. Koko albumin perusjuoni, liikoja paljastamatta, oli mielestäni mainio oivallus tekijöiltä. Tosin Marsupilamin suhtautuminen Pikoon ja Fantasioon sitten aivan lopussa oli niin itsestään selvä, että sen sijalle olisi voinut keksiä jotain muuta.

[tertsi]

Oisko tässä nyt sitten marsupilamin uuden tulemisen myötä toivoa Pikon ja Fantasion seikkailujen tason noususta?

[Toni]

Oisko tässä nyt sitten marsupilamin uuden tulemisen myötä toivoa Pikon ja Fantasion seikkailujen tason noususta?

Tästä voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta minusta Marsupilamin raivo oli harvinaisen kehno esitys, joka yritti epätoivoisesti ratsastaa marsupilamin hahmolla ja kehnoilla Z- & F-viitteillä.

Kokonaisuudessaan albumi oli lähinnä älyvapaata kohellusta, sähellystä, huutoa, raivoamista, ammuskelua ja tappeluja. Vähän kuin olisi yritetty leipoa Pikosta ja Fantasiosta B-luokan jenkkiläisen toimintaelokuvan kehnoa kopiota.

Kaukana tässä ollaan klassisten P&F-tarinoiden viehätysvoimasta.

[Janne]

Ei tämä minun mielestäni näihin uusiin albumeihin rinnastettuna nyt mitenkään erityisen kehno ollut. Tietysti, jos sarjan kultakauden tuotoksiin verrataan... Mielestäni ajatus

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

muistojen varastamisesta

oli niin hyvä oivallus, että sen varaan pystyi rakentamaan toimivan kokonaisuuden, vaikka sitten muu toteuttaminen jäikin vähemmälle huomiolle. Minunkin mielestä tässä oli vähän liikaa actionia ja suoranaista kohellusta, mutta ei se minua nyt niin hirveästi vaivannut. Marsupilamin raivomista oli ajoittain ihan kiva seurata, mutta lopulta tuli mieleen, että olisiko jonkinlainen lääkitys hänellä tarpeen. Marsupilamin touhuaminen oli albumin huonointa antia.

[tertsi]

Tästä voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta minusta Marsupilamin raivo oli harvinaisen kehno esitys.

En ole siis lukenut vielä tätä.

[X-men]

Minusta uusin alppari oli normaali P&F alppari eli kohellusta alusta loppuun ja ihan mukavaa luettavaa.

[Toni]

Minusta uusin alppari oli normaali P&F alppari eli kohellusta alusta loppuun ja ihan mukavaa luettavaa.

No juu, totta tämäkin. Ei pahemmin tasoltaan eroa Yoannin & Vehlmannin muista tuotoksista. Harvinaisen laiskaa käsikirjoittamista ja sielutonta Franquinin perinnöllä rahastusta. Lähinnä kommentoinkin noita arveluja, että olisikohan tasoltaan edeltäjiään kivempi.

Paljon paremmin viime vuosien suomennoksista ovat toimineet jopa Fournierin ei kovin kummoinen Kullantekijät sekä Une aventure de Spirou et Fantasio par... -sarjasta poimitut tuoretuotteet. Kovasti odotan jatkoa piirrosjäljeltään upealle Leopardinaiselle!