Näin aina! Tämä kuuluu kaikkien nettikeskusteluiden hyvvin tapoihin ja hovietikettiin. Annan esimerkin.
Lempiruokaani on kirjolohipasteija. Otetaan kaksi pakastelehtitaikinalevyä, sulatentaan, ja kaulitaan ja käännetään, kaulitaan ja käännetään (me kekkoslaiset muistamme tämän cream cracker -mainoksen). Kaulitaan ja käännetään vielä kerran päälle ja sen jälkeen jaamme taikinan kahtia. Toinen puolisko leivinpaperin päälle pellille, ja taikinan päälle maun mukaan mutta mahdollisimman paksulti hakkelusta, jossa on keitettyä puuroriisiä, savustettua kirjolohta tarjouksesta, ja muutama hienoksi kuutioitu kovaksi keitetty nelikulmainen muna. Sen jälkeen lätkäisemme taikinan toisen puoliskon koko komeuden ylle kanneksi, johon pistelemme reikiä Niilo Pielisen kaktuksella.
Paistetaan uunissa 150 asteen lämmössä kunnes pinta on ruskea. Nooeammin ruskean pinnan saa sivelemällä kannen raa'alla nelikulmaisella munalla, mutta silloin ajastuksen silmämääräinmen automatiikka pettää, ja voi olla että uunista tulee ulos ennenaikaisen raaka lohipiirakka.
Tätä herkkua myydään esimerkiksi Lahdessa kahvila Sinuhessa (nimi tulee siitä että kahvilan perusti 1940-luvulla eräs äijä nimeltä Waltari) sellaiseen hintaan, jolla kotikokki tekaisisi kymmenkertaisen määrärn lohipiirakoita.
Nöökäle Lubroz!