Hyvä että asia otettiin puheeksi
vartijoissa kieli on tärkeässä osassa ja siksi käännös onkin melko mestarillinen. Mooren hahmoilla on monipuolinen kielellinen valkoima joka pelaa juuri yhteiskuntaluokkien ja koulutustason mutta myös luonteenpiirteiden tasolla.
Kullekin hahmolle luodaan oma ääni, joka kuulostaa sangen yksinkertaiselta mutta asiaa yrittäneenä voin kertoa ettei ole niinkään selkeä.
Tämä on se mikä tekee sarjakuvasta ja hyvin pitkälti sen elokuvaversiostakin rikkaan: sen voi lukea suoraan seikkailukertomuksena ja lokeroida kunkin puhetavan ja kielellisen muodon mukaan.
Mutta jos lukee uudestaan ja tarkoin huomaa miten sanavalinnat, käytetty kieli yhdessä kuvailmaisun, niin värimaailman kuin elekielen ja ilmeiden kautta ajoittain paljastaa enemmän...
Se mikä aikoinaan koukutti oli paitsi useammat juonet jotka nivoutuvat yhteen oli juuri henkilöhahmojen runsaus.
Kielelleinen monimuotoisuus yhdistettynä toimiin ja ne pitkät artikkelit ja Black freighter....
kun ne oli lukenut ja keksinyt yhden selityksen ja tajusi kyseenalaistavansa sen ja löytäneensä toisen joka ei enää liittynytkään yhteen hahmoista vaan juoneen ja sitten toisaalle, teos oli myynyt itsensä minulle.
Mooren ja Higginsin kunniaksi on muokattava vanhaa sanontaa(joka onvirheellinen): eskimoilla on 100 sanaa lumelle.
minusta vartijoiden voima on siinä että siinä on niin monta erilaista yksinäisyyttä, armoa, julmuutta, epävarmuutta, toivoa. Sen hahmot ovat eläviä, virheellisiä, rujon kauniita. Ja että kokonaisuus on suurempi kuin sarjakuvassa oleva tai elokuvassa oleva.