Vartijat ennen tuli sitten viimein luettua. Tein niistäkin lyhyet arviot, jotka julkaisin
blogissani, mutta kun ne on niin lyhyitä niin pistän ne tähän vaan suoraan.
Darwyn Cooke ja Amanda Conner: Vartijat ennen – Minuuttimiehet ja Silkkiaave
Vaikka tiedänkin, että näillä uusilla Vartijat sarjoilla ei olekaan alkuperäisen Vartijat teoksen kirjoittajan (Alan Moore) siunausta, en voinut kuin nauttia. Pääsin vanhojen tuttujen sankareiden matkaan jälleen. Minuuttimiehet, jotka eivät Vartijoissa saaneet lopulta paljon sivuaikaa saavat nyt arvoisensa seikkailun. Supersankaridekkarit eivät tästä paremmiksi voi tulla. Lisäksi kaikki hahmot saivat paljon lihaa luidensa ympärille. Darwyn Cooke näytti mistä kana pissii käsikirjoittaessaan ja piirtäessään tämän.
Albumin toinen osa, eli Silkkiaave on myös Darwyn Cooken kirjoittama. Tässä hän kuitenkin yhdisti voimansa piirtäjän kanssa, joka on myös kreditoitu toiseksi käsikirjoittajaksi. Amanda Connerin välistä hyvinkin psykedeelinen piirros sopii 70-luvun maisemaan todella hyvin. Ja koska käsikirjoituskin toimii, niin hyvähän tämä on! Suosittelen koko teosta.
Brian Azzarello, J.G. Jones ja Lee Bermejo: Vartijat ennen – Koomikko ja Rorschack
Brian Azzarellon käsikirjoitus alkaa välittömästi poliittisilla viittauksilla, jopa niin paljon että jo toisella sivulla esitellään Kennedyjen perhe sivuhahmoina Koomikon taustajoukoissa. Poliittinen sävy ei tietenkään vaihdu kun sukelletaan Vietnamin viidakoihin tai palataan sotaa vastustavaan Amerikan Yhdysvaltoihin. Koska kyse on Koomikosta, niin veri lentää koko teoksen ajan, eikä mustasta huumorista ole puutetta. J. G. Jones panee myös parastaan, jopa niin hyvin että moitittavaa ei löydy.
Koska Vartijoiden hahmoista Rorschack oli itselleni se kaikista coolein, jätin hänen seikkailunsa viimeiseksi. Tämä oli virhe. Vaikka Azzarello saakin otteen Rorschackin maailmankuvasta ja sankarista itsestään, tämä ei yllä muiden albumisarjan juttujen tasolle. Juoni on hiukan liian paikallaan junnaava. Erityispisteet kuitenkin Robert De Niron näyttävästä roolisuorituksesta uusimassaan Taksi-kuskin roolissa. Lee Bermejon maalausmainen tyyli näyttää kyllä hyvältä yksittäisissä ruuduissa, mutta sivukokonaisuudet jäävät tunkkaisen ja täyteen ahdetun näköisiksi.
