Vartijat (Watchmen)

[X-men]

Watchmen on kyllä täydellinen kokonaisuus jo nyt joten ei se minusta mitään jatkoa kaipaa.

Ei kaipaakkaan mutta voi se jatko-osa silti joskus tulla.

[DasExperiment]

Mikä muuten on teidän mielestä watchmenin paras jakso/osa kaikista kahdestatoista? Mielestäni on se missä rorhcasch karkaa vankilasta.

[Doctor Phantomizer]

Mikä muuten on teidän mielestä watchmenin paras jakso/osa kaikista kahdestatoista?

Tuo aika vaikea kysymys.
Rorsachin parhaimmat "tähti hetket" kun mielestäni tapahtuvat pitkin tarinaa, eivät varsinaisesti tietyissä luvuissa. Ja varmasti moni lienee noissa kohtauksissa aika samaa mieltä.

Mutta suosikkejani ovat näin pikaisesti ajatellen kyllä ensimmäinen ja viimeinen. Siis ei sen takia etteikö tuossa olisi kymmenen muun osan aikana kosolti upeita hetkiä, mutta minusta on jotenkin jännää, mistä pisteestä tarina alkaa, ja mihin siinä päädytään.

Alku ja loppu eroavat toisistaan niin huomattavasti. Siis se kuinka tarina on alkanut melko pienestä pisteestä, ja on sitä myöten kasvanut valtaviin mittoihin, lopulta ikään kuin "räjähtäen".

Tätä on harvoin parhaimmissakin tarinoissa nähty. Useimmiten niissä tarina vain pysyy kokoajan samoissa mitoissa, eikä ns. nousukohtia ole. Puhumattakaan siitä, miten tarina nousee luonnollisella tavalla, eikä mikään tapahtuma vain tapahdu kuin tuulesta temmattuna.

Harvoin pääsee näin vahvasti tutustumaan hahmojen ajatusmaailmaan, ja näkemään heidän kehityksen seuraavaan vaiheeseen "vain" 12 luvun/osan aikana.
Usein tämä vaatii jopa usean sadan osan.

[X-men]

Mikä muuten on teidän mielestä watchmenin paras jakso/osa kaikista kahdestatoista? Mielestäni on se missä rorhcasch karkaa vankilasta.

Sanotaan että viimeinen osa voittaa rinnanmitalla ja hyvänä kakkosena tulevat eka osa ja Docin "syntymä".

[Lönkka]

90-luvulla Kanadassa tehdyn Prisoner of Gravity popkultuuriohjelman kolmeen osaan jaetun Watchmen jakson eka osa:
http://www.youtube.com/watch?v=Rxt3sSg1Vl4&feature=PlayList&p=86F917D2ECCB4D48&index=40

Sekä Moore että Gibbons ovat aika lailla äänessä.

[Jena Baran]

Kiitos hyvästä videovinkistä! Jos haluatte säästää aikaanne, asia alkaa kohdassa 4:10. Siihen hyppäämällä ei menetä kuin v. 1991 ohjelman tunnusanimaation ja melko vähäsisältöisen alkujuonnon.

Mooren ja Gibbonsin puheet olivat mielenkiintoista kuunneltavaa. Watchmen on niin rikassisältöinen, että tekijöiden mietteitä siitä ei oikeastaan koskaan väsy kuulemaan.

[El Reijo]

Jaaha, taidan jo kommentoida tuntemuksiani kun lukenut melkein luvun 11 loppuun.
Saa nähdä jaksanko lukea loppuun, ehkä, en tiedä...tätä ketjua en lukenut kuin pikavilkaisuna mutta mut sysätään varmaan maan rakoon, sanon silti: harvinaisen tylsä ja raskaslukuinen kirja.

Olen siis melkein lopussa ja nytkö sitten alkais tapahtumaan vai mitä, liian myöhään?...tähän mennessä olen noteerannut Blaken murhan, ihan ok alku...sitten henkilögalleriaa pohjustetaan kuin iisakin kirkkoa, toistoja, sekavia aikahyppelyjä, poukkoilevaa tarinankuljetusta, analysointia, gazettea, hustleria, tsiisus...hienolta näyttää ja dialogiakin on niin pirusti, mutta ei vaan aukea. Rorchachin vangitseminen ja varsinkin vankilapako, ajattelin että nyt tarina käynnistyy, mutta ei. Mielenkiintoinen parivaljakko Dan ja Laurie oli kiinnostava mutta sitten tuli jotain Mars-soopaa ja homma lässähti taas.
Kaipa tän laitan kuitenkin hyllyyn mutta en usko että toista kertaa kirjaa avaan lukumielessä. Varmaan se oli myös niin että ennakko-odotukseni olivat todella korkealla opuksen suhteen joten mahalaskusta tuli kyllä täydellinen eikä sitä enää pelasta vaikka luku 12 olisi mitä hyvänsä. Tex- ketjussa keskusteltiin just ylimääräisistä tarinaruuduista ja sanoisin että tässä niitä vasta riittääkin...koko tarinan olisi voinut typistää yhteen lukuun 12 sijaan.

[Lurker]

(...) ajattelin että nyt tarina käynnistyy, mutta ei. (...)

Watchmen on tarinavetoinen, ei toimintavetoinen, tosin sinulle taisi olla pitkävetoinen.

Watchmen on kompleksinen ja monitasoinen. Kvaakissa jäi vähän kesken keskustelu Watchmenin jumaluusmytologisista ulottuuksista... tai kyllähän sitä keskustelua piisasi aika paljonkin.

[El Reijo]

Watchmen on tarinavetoinen, ei toimintavetoinen, tosin sinulle taisi olla pitkävetoinen.

Watchmen on kompleksinen ja monitasoinen. Kvaakissa jäi vähän kesken keskustelu Watchmenin jumaluusmytologisista ulottuuksista... tai kyllähän sitä keskustelua piisasi aika paljonkin.

No, joo. Syvällisempi tarkastelu olisi varmaan poikaa, ja lukutyylini ei ehkä ole ihan sitä. Pitää lukea kuitenkin loppuun ja asennoitua vähän eri tavalla kun seuraavaksi nappaa hyppysiin...

[Lurker]

Ei jokaisen sarjakuvan tartte olla jokaisen makuun.

Joku taisi Kvaakissa äskettäin moittia Crumbin Genesistä huonosta juonesta.

Watchmenin asemaa ei horjuta enää mikään. Se on Shakespearesta seuraava.

[tmielone]

Mutta Vartijat sentään yritti toimia jotenkin tosimaailmassa ja oli siksi mukavampi lukea kuin muut supersankarisarjikset. V niin kuin verikosto käsittääkseni olisi samaa sarjaa mutta tiukemmin realismissa (elokuvan perusteella), joten se saattaisi olla se minun juttu tällä saralla.

Jos Vartijat tuntui jaarittelevalta, niin V niin kuin verikosto voi tuntua puisevalta. Tarina etenee melko rauhallisesti eikä tarjolla ole samanlaista toiminnan räiskettä kuin leffaversiossa. Sarjakuva on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta supersankaritarinan sijaan kannattaa valmistautua venäläiseen klassikkoon.

[hdc]

Niin, V niin kuin Verikostossa yhtenä periaatteenahan oli että siinä ei käytetä sellaisia sarjakuvakonventioita kuin vauhtiviivat tai ajatuskuplat. Eli lisää realismia ja puhetta, puhetta, puhetta, mutta toisaalta kompaktimpi ja suoraviivaisempi juoni ja pienempi hahmogalleria kuin Vartijoissa.

Vartijoissa ainakin ensilukemalla ei paljoa menetä vaikka skippaakin ne tekstiosuudet joka luvun lopussa, koska ei niissä sen perusjuonen kannalta mitään niin olennaista löydy, mutta niitä lukemalla saa kyllä paremman käsityksen hahmojen psykologiasta (ja muutamakin kohtaus motivoituu paremmin). Kyseessä on kuitenkin sarjakuva joka kannattaa lukea useampaan kertaan, aina sieltä löytyy jotain uutta...

Dr Manhattan on itsessään kyllä toki luonnoton hahmo mutta toisaalta kirjoitettu sellaisella realistisella otteella että jos tehdään se perusoletus että joku supersankari oikeasti olisi olemassa niin miten asiat toimisivat...

[VesaK]

Vartijat ilmestyi jo 25 vuotta sitten ja siinä vietetään suuri osa juonesta fiktiivisessä maailmassa  10 - 40 vuoden takana. Todellisuutemme on tässä välillä muuttunut. V for Vendettan kohdalla vielä enemmän. Kumpikin opus liikkuu jo lähtökohtaisesti aivan muualla kuin mihin täkäläinen lukija on tottunut.
Mut onhan esim. Rob Liefeldkin ihan kiva kuvanvääntäjä ja tekee selkompia juttuja kuin mitä on  johonkin meillä täysin näkemättömään supersanteriporukkaan pohjaava Watchmen.

[PurPur]

Jep, Watchmen ilmestyi 1980-luvun aikana, jolloin maailma oli todella jakautunut kahtia, ja ydinsodan pelko oli koko ajan ilmassa. Tämä on koko tarinan tikitystä ylläpitävä vieteri.

Lisäksi Moore oli aika vallankumouksellinen kirjoittaja vielä tuolloin. Nyt hänen visionsa ovat universaalisesti läsnä koko lajityypin perusoletusten takana tyylikikkojen muodossa.

Ihmekös tuo, jos Watchmen on pikkasen hoh-hoijaa nykypäivän murkuille.

[Curtvile]

Vartijat ilmestyi jo 25 vuotta sitten ja siinä vietetään suuri osa juonesta fiktiivisessä maailmassa  10 - 40 vuoden takana. Todellisuutemme on tässä välillä muuttunut. V for Vendettan kohdalla vielä enemmän. Kumpikin opus liikkuu jo lähtökohtaisesti aivan muualla kuin mihin täkäläinen lukija on tottunut.

Jep, Watchmen ilmestyi 1980-luvun aikana, jolloin maailma oli todella jakautunut kahtia, ja ydinsodan pelko oli koko ajan ilmassa. Tämä on koko tarinan tikitystä ylläpitävä vieteri.

minä en lue asiaa noin optimistisesti.
Lukemisella viittaan todellisuuteen, en V:hen ja Vartijoihin .

Kahtiajakautuminen ja ihmisten käytös yksilöinä ja yhteisöinä ei ole muuttunut mihinkään: on toki kännykät ja naamakirjat ja oikeisto -ja vasuriöykkärit brändäävät itsensä uusiin kuoseihin ja kaikki niellään, saako olla tippaleipää tivolisi kanssa?

ihmiset ovat pieni pelokas laji joka peittää omat epävarmmutensa erilaisiin naamioihin tyydyttääkseen omat ja muiden olettamat odotukset.

sitä peilaamalla Watchmen säilyttää osaltaan merkityssisältönsä, lukijan iästä riippumatta.

Tavallaan silti ymmärrän tämänkin

Tykästyin heti alussa kuinka sankarit kuvattiin olevan wannabe-temppuilijoita; taviksia erikoisissa puvuissa matkien sarjakuvien sankareita. Sitten kuitenkin tuli tämä tohtori Manhattan joka teki asiasta sittenkin epätodellista. Sama vika jonka takia jätin Lostin katsomisen aikanaan toisella kaudella: tämä ei voi olla todellista, joten turha lukijan/katsojan edes yrittää pähkäillä mistä asiassa on pohjimmillaan kyse.

minulle käy usein samoin, muttea ihmeellisten voimien sijasta "tämä ei voi olla todellista"liittyy uskottavan ihmiskuvauksen tai tapahtumasarjan kuvaukseen.