Garth Ennis - sarjakuvien Tarantino

[jhkj]

Hitman... aaah. Loistavaa tavaraa.

Bueno.... Excellente!

Paras!

[Tarkkis]

Hitman... aaah. Loistavaa tavaraa.

Bueno.... Excellente!

Paras!

Koko Sixpackin crew on niin hulvatonta jengiä ettei aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Friendly fire, defenestrator ja Jean De Baton-Baton sekä tietenkin Dogwelder, jonka alkuperä johtaa baarikeskusteluun siitä voiko kukaan keksiä hahmolle typerämpää nimeä kuin Green Lantern.

[Anonyymi]

Täytyypä sitten mainita Hitmanin ystäville Tuomari eli Punisher-trade Confederacy of Dunces. Samat Ennis ja McCrea asialla. Ja taas syödään jättihampurilaisia.

Jatkoa useammallekin Ennisin Tuomarille, joissa aikaisemmin Daredevil, Hämähäkkimies ja Wolverine ovat saaneet päihinsä yksi kerrallaanFrankilta. Nyt ne liittoutuvat yhteen Tuomaria vastaan.

[Tarkkis]

Täytyypä sitten mainita Hitmanin ystäville Tuomari eli Punisher-trade Confederacy of Dunces. Samat Ennis ja McCrea asialla. Ja taas syödään jättihampurilaisia.

Jatkoa useammallekin Ennisin Tuomarille, joissa aikaisemmin Daredevil, Hämähäkkimies ja Wolverine ovat saaneet päihinsä yksi kerrallaanFrankilta. Nyt ne liittoutuvat yhteen Tuomaria vastaan.

Kyseessä siis uusi trade? Ainakin meikäläiseltä onnistunut livahtamaan ihan alta tutkan.

[Anonyymi]

Vuodelta 2004.

[Tarkkis]

Aaalsprait, kiitos infosta. Täytynee käydä kauppiaita taas härnäämässä

[kespa]

Barracudan minisarjan sain äsken luettua, ja varsin mainio läpyskä olikin. Viimeiset osat olivat aivan hillittömiä ja lopun helikopterikohtaus sai nauramaan ääneen.
Seuraavaksi täytyy varmaan tarttua tuohon uusimpaan Ghost Rideriin, vaikka kuvitus on taas hiukan luotaantyöntävää.

[Anonyymi]

Ennis on nyt tarttunut vanhaan kunnon Dan Dareen. Mutta toisen vanhan brittisuosikin Battler Brittonin tapaan ennismäinen huumori loistaa poissaolollaan ainakin ekassa numerossa.

Piirtäjä oli tässäkin hyvä, en nyt muista nimeä.

[Petteri Oja]

Osuva Battler Britton -arvio Katuojassa: Vanha kunnon sota

Minua jäi myös kiinnostamaan tuo kipeä frettimanga ("Partateriä vaahtokarkeissa") niin paljon, että Otto taisi juuri saada minut ostamaan mangapokkarin.

[kespa]

Uusin Ghost Rider: Trail of Tears on nyt luettu, ja ihan peruskamaa oli, ei mitään mullistavaa, mutta ei hirveän huonoakaan. Hakkaa ryhmän edellisen GR tuotoksen.
The Boysin sain myös loppuun tänään, ja siitä tykkäsin kyllä ihan kympillä. Huumori iski minuun, ja siinä supersankarit olivat juuri sellaisia, kun itse kuvittelisin niiden todellisuudessa olevan. Mutta mun mieli nyt on muutenkin melko häiriintynyt...
Robertsonin taide oli taas mielestäni huomattavasti paremmalla tasolla, kun vähän nihkeämmissä Furyissa.

[Curtvile]

Kuten moni varmasti tietää  maaliskuussa alkaa Garth Ennisin viimeinen tarinakaari Punisher MAX-lehdessä :   Valley Forge: The Slaughter of a U.S. Marine Garrison and the Birth of the Punisher.
Bornin lukeneet tietävät minne ollaan menossa.

Tämän jälkeen Ennis jatkaa kyllä MAX-linjalla War is Hell: The First Flight of the Phantom Eagle:lla

mutta täytyy sanoa että 7 vuotta Tuomaria on kova suoritus.
Mutta kun ottaa huomioon miten paljon muutakin Ennis on kirjoittanut tuona aikana huh-huh.

[tmielone]

Barracudan minisarjan sain äsken luettua, ja varsin mainio läpyskä olikin.

Minulla tämä on juuri työn alla ja hyvältä vaikuttaa. Alussa osumaa saaneet mafiosot olivat niin selvästi Sopranos-perhettä - Paulie oli ilmiselvä ja ensimmäisenä nekkuun saanut voisi hyvinkin olla Christopher -, että aloin katselemaan hahmoja vähän tarkemmin. Muutaman sivun päästä löydänkin Christopher Walkenin, sitten lentokonekohtauksessa vastaan taisi tulla Donald Trump ja eräs vanhempi heppu vaikutti ihan 100 Bulletsin Agent Gravesilta.

En tiedä kärsiikö lukunautinto, kun vähän väliä huomaan miettiväni, että ketähän tuokin hahmo muistuttaa.

Minun Punisherin lukeminen loppuu samalla, kun Ennis lopettaa, sillä kiinnostuneempi olen Ennisin tarinoista kuin niiden hahmoista.

War is Hell kuulostaa nimensä puolesta lupaavalta, mutta nähtäväksi jää rupeaako Ennis jo luistelemaan vanhoja latuja sotakuvauksissaan. Niitäkin on kertynyt jo aikamoinen määrä.

[kespa]

Lueskelin tuossa juuri Chronicles of Wormoodin ja jatko-osan The Last Enemyn.
Wormwood palaa taas uskonnollisempaan teemaan, joka tietysti nostatti odotukset korkealle, ja toisaalta se lunasti ne, mutta toisaalta kokonaisuudesta jäi vähän valju maku suuhun.

Alpparit sisälsivät rutkasti Ennismäistä huumoria, jolle kyllä sai nauraa katketakseen, mutta tarina oli ehkä pikkaisen liian tuttu ja niinpaljon koluttu, ettei alpparit nouse ihan Ennisin kuumimpaan kärkikastiin.

Burrowsin kuvitus on ihan miellyttävää, ja tuo jollain tavalla viivapiirroksellaan mieleen Geof Darrowin, vaikka tyyli ei yhtä yksityiskohtaista olekaan. Last Enemyn piirtänyt Rob Steen on minulle ennestään tuntematon nimi, mutta hänen tyylinsä on todella lähellä Burrowsia, vaikka Steen tuppaakin piirtämään välillä hahmoilleen ylisuuria päitä.

Ei siis parasta Ennisiä, mutta ei missään nimessä huonointakaan. Huumoria piisaa, mutta kokonaisuus olisi saanut olla terävämpi.

Seuraaksi sukellankin sitten Midnighter alpparin ja Hellblazer: Bloodlinesin kimppuun.

[kespa]

Midnighterkin tuli luettua loppuun ja pienoinen pettymys kyllä tämäkin odotuksiin nähden. Aika tommosta perus sankarimättöä, odotin ehkä enemmän.
Spousen taide oli mielestäni jotain b-luokan perussankaritaidetta, eikä oikein pahemmin säväyttänyt sekään, mutta onneksi viimeisen tarinan piirsi Fabry, jonka piirroksista olen pitänyt aina maalauksien ohessa.
Hellblazer: Bloodlines silti tuskin osoittautuu pettymykseksi. Pari tarinaa kerinnyt jo lukea, ja todella hyvältä vaikuttaa.

[Tarkkis]

Midnighterkin tuli luettua loppuun ja pienoinen pettymys kyllä tämäkin odotuksiin nähden. Aika tommosta perus sankarimättöä, odotin ehkä enemmän.
Spousen taide oli mielestäni jotain b-luokan perussankaritaidetta, eikä oikein pahemmin säväyttänyt sekään, mutta onneksi viimeisen tarinan piirsi Fabry, jonka piirroksista olen pitänyt aina maalauksien ohessa.

Hmmm, itse pidin midnighterista ennisin käsissä kovastikin. Parissa kohtaa tuli vaihteeksi naurettua ihan ääneenkin.

Asiasta kolmanteen, sain vihdoin molemmat war storiesit luettua. Rautaa, erityisesti jäi mieleen ensimmäisen alpparin viimeinen stoori. Kokonaisuutena tuo ensimmäinen kokooma oli muutenkin hitusen parempi.