Kehitys kehittyy. Ainakin sillä perusteella mitä katselin Tampere Kuplii hankintojani, peli on kohta menetetty. Kuten toisaalla
Kvaakissakin on todettu, kirjojen painamista ajetaan kovaa kyytiä alas Suomessa. Ja jos ei nyt sarjakuvien painamisessa ollakaan menty isommassa mitassa suoraan Kiinaan, niin pois Suomesta kuitenkin.
Vikapäinä tässä ovat kustantajat, jotka siirtävät tämän osan "toimitusketjuaan" halpatuotantomaihin. Painopaikan valinta ei perustu satunnaiseen haahuiluun vaan se on tietoinen päätös, jolla kustantaja pyrkii maksimoimaan tuotteesta saamansa voiton.
Sen jälkeen kun viimeksi aiheesta vaahtosin on ulkomaisten painatuksien syntilistaan lisättävä ilmastohössötyksen myötä ajankohtaiseksi noussut iso hiilijalanjälki. Toiminnan ekologinen kyseenalaisuus liittyy paperin ja värien valmistukseen, joka kehittyvissä maissa ei useinkaan noudata ekologisesti hyväksi havaittuja tapoja, sekä siihen että kirjojen kuljettaminen pitkiä matkoja kuluttaa luonnonvaroja tarpeettomasti (vrt. tilaaminen yksitellen lentopostissa ulkomailta).
Ulkomaisten painojen halvemmat hinnat perustuvat huonompiin palkkoihin ja työoloihin. Usein näihin liittyy suoranaista työntekijöiden painostusta, hyväksikäyttöä ja esimerkiksi Kiinan tapauksessa selkeitä ihmisoikeusrikkomuksia.
Suomen etu ei ole siirtää suomalaisten työtä ulkomaille. Kirjapainojen jälkeen taittotyö on seuraava luonnollinen askel ulkoistettavien töiden listalla.
Kovakantisen sarjakuvan kustantamiseen siirtyminen on toiminut juuri tämän kehityksen moottorina. Mutta asiassa ei riitä kansiin katsominen. Suurista sarjakuvakustantajista ylikansalliset Sangatsu Manga ja Egmont ovat esimerkiksi hyvän aikaa painattaneet sarjansa ulkomailla (lähinnä pohjoismaissa). Arktinen Banaani ja sen ostama Zum Teufel ovat pikku hiljaa siirtyneet painattamaan (kaiken?) ulkomailla. Huomioni asiaan kiinnittyi jo vuosia sitten kun WSOY teki yhden taidesarjakuvansa Kiinassa.
Vaatteiden ja monien kulutustavaroiden suhteen meillä ei enää ole valinnanvaraa. On hankittava kiinalaista jos ylipäätään mitään aikoo ostaa. Sen sijaan kirjojen suhteen kuluttajilla on vielä mahdollisuus vaikuttaa. Ei tosin ole kauaa.
Pienet kustantamot (kuten Apollo) toimivat ainakin vielä eettisesti ja ekologisesti kestävämmällä pohjalla. Koska kuluttajat eivät kiinnitä asiaan huomiota (lain mukaan painopaikka on merkittävä kirjaan), joutuvat fiksut kustantajat taloudellisesti huonompaan kilpailuasemaan. Isoja kustantajia olisi siis kenties syytä boikotoida sekä painostaa ja pieniä tukea?
Kovakantiset ulkomailla painetut käännösalbumit ovat sarjakuvan
hummereita. Niitä ostamalla välität viestin: Minua eivät viherpiipertäjien jutut paljon kiinnosta, keskityn mieluummin omaan napaani.