Mielipiteitä kiinapainatuksesta

[Reima Mäkinen]

Tuli katsottua taas yksi dokkari Kiinan surkeista työoloista. Rättibisnekseen ei enää voi vaikuttaa. Pakko ostaa orjien tekemiä kuteita kun muuta ei saa. Mutta tuli siis mieleen, että voisiko suomalaiset kustantajat pysäyttää kirjaboikotilla?

Luettuani Tietäväisen Villen (&kump.) artikkelin espanjalaisista orjatyövoimalla kasvatetuista vihanneksista lopetin niiden ostamisen (melko poikkeuksellista tämän tyyppinen boikotointi meikälle) koska en halunnut tukea moista toimintaa. Ja yhteys on kaupassa niin helppo todeta kun alkuperämaa on merkitty. Ruokakauppa myös tarjoaa vaihtoehdon. Samoin on laita vaikkapa banaanien kanssa.

Sarjakuvissa ja muissa kirjoissa ulkomaanpainatuksilla saavutetaan ilmeisesti jonkin verran kustannussäästöä, vaikka diilerit ja kuljetus haukkaakin suuren osan kiinatuotannon "hyödystä".

Kehitys nyt kumminkin menee tähän suuntaan. Kysyn siis: Miten mielelläsi ostat kirjoja jotka on painettu orjatyövoimalla?

 
_{Modeille tiedoksi. Tämän viestin ns. aihe on siis (kirjojen ja) sarjakuvien kustantamine ja painaminen (lukijan ja kuluttajan näkökulmasta). Sekä siihen liittyvät eettiset ongelmat. Ja tämä kuuluu siis nimen omaan tähän Kvaakin osastoon.}

[Veli Loponen]

Miten mielelläsi ostat kirjoja jotka on painettu orjatyövoimalla?

Harvemmin kiinnitän huomiota painatuspaikkaan ostotilanteessa. Tosin usein ne on sitten painettu jossakin Euroopan maassa (Suomi, Tanska, Ranska, Italia...), missä kirjapainot eivät välttämättä käytä varsinaista orjatyövoimaa (vaikka viljelyksillä käyttäisivätkin). Sen sijaan olen miettinyt animaatioiden katsomisen moraalia. Niistähän monta tehdään Pohjois-Koreassa ja muissa vastaavissa maissa.

[Grezen]

Hm, kuinkahan paljon noita kirjoja painatetaan Kiinassa? Aika kotimaiselta/eurooppalaiselta tuntuu toistaiseksi vielä tuo painotoiminta... mutta nämä asiathan muuttuvat äkkiä.

Kirjapainoissa tuskin kauheasti orjatyövoimaa raataa, mutta ympäristöjutut ovatkin sitten asiat erikseen. Paperi, kemikaalit, yms. Jotenkin sitä ainakin ajattelisi, että Suomessa olisivat nuo jutut paremmin hanskassa kuin jossain Kiinassa. Vaikka ainahan kirjojen painattaminen syö luontoa (joten jos nyt ainakin jättäisin sen Viivi Avellánin sinkkuoppaan ostamatta, oli sitten painettu missä tahansa ).

Kivempi ostaa kyllä yleensäkin suomalaisten pienkustantamoiden tuotteita ja omakustanteita. Niistä yleensä tietää, että kauheasti ei ole niiden vuoksi sademetsää kaatunut eikä voitoilla rahoiteta minkään valtion sotatoimia.

[Veli Loponen]

Hm, kuinkahan paljon noita kirjoja painatetaan Kiinassa?

Yllättävän paljon yhteispainatusista. Ei ehkä sarjakuvissa, mutta ainakin lastenkirjoissa (noitten isompien firmojen kustantamissa) on tullut vastaan.

Kirjapainoissa tuskin kauheasti orjatyövoimaa raataa, mutta ympäristöjutut ovatkin sitten asiat erikseen.

Hyvä pointti tuo ympäristöasia. Kirjan painaminen on kuitenkin sen verran vaativaa puuhaa, että se tarvitsee oikeasti koulutettuja painajia, joita tuskin ihan heti orjiksi pistetään (apupoikina ja -tyttöinä sitten voikin olla), mutta selväähän se on, että esim. Kiinassa hintataso on ihan toista luokkaa kuin täällä.

Kivempi ostaa kyllä yleensäkin suomalaisten pienkustantamoiden tuotteita ja omakustanteita.

Sarjakuvafestareilla tuli se kuva, että nyt on pienkustantajienkin katseet suuntautuneet Viroon, jossa on ainakin vielä jonkin verran halvempi painaa ja se on lähellä. Vaikka kyllähän siellä Virossa noi ympäristöasiatkin todennäköisesti vähän paremmassa hoidossa on kuin Kiinassa...

[Petteri Oja]

En oo toistaiseksi törmännyt yhteenkään sarjakuvaan joka olisi painatettu Kiinassa. Onko joku muu? Olen listannut itselleni omien kokoelmieni sarjisten painopaikkoja (friikki, tiedän), eikä siellä käytännössä muita oo näkynyt kuin eurooppalaisia painoja. Suomennettujen sarjakuvien kohdalla siis.

[Reima Mäkinen]

Kiinapainatuksen ongelma on kustantajan kannalta sen hitaus. Laivaaminen ottaa aikansa. Samoin asioiden säätämiseen pitää varata enemmän aikaa.
Nyt kuitenkin on yleistymässä tod. näk. sellainen toiminta että eurooppalaisilla kirjamessuilla kirjan tuottajat (siis tyypit jotka tuottaa "kirjoja" kokoamalla yhteen sälää ja kuorruttamalla sen kauniilla värikuvilla) myy yhteispainatusmahdollisuuksia kustantajille. Suurille ja keskisuurille kustantajille tämä on hyvin houkuttelevaa, sillä vaikka tämä tuottaja käärii tosi hyvin, myös kustantajalle jää katetta sillä hintatasohan ei täällä tämän toiminnan tuloksena juuri laske.

Ja lisää uskon asioita. En usko että tätä kehitystä pysäyttää mikään muu kuin se että kuluttajat sanovat tuotteille: ei kiitos. Jos näin tapahtuisi, kustantajan ei kannattaisi kirjoja siellä tehdä.
Siinä vaiheessa kun jokainen tai joka toinen kirja on painettu jossain muualla kuin Suomessa, on enää paha mennä sanomaan ihmiselle että älä osta kirjaa.

En rinnastaisi Viroa ja Kiinaa. (eestipainatuksista saattaa olla jo ketjukin tuolla kustantamisen puolella)

Se että painaminen vaatii hiukan (tai vähän enemmän) ammattitaitoa, ei estä teettämästä töitä 15-17 tuntia putkeen, pidättämästä palkkoja vakuutena siitä että työntekijä ei karkaa, jne.
Kiinassa ei myöskään tunneta sellaisia asioita kuin sairausvakuutus, eläke, viikonloppuvapaa, vapaapäivä, sairauspoissaolo tai sananvapaus. Jos olet pois töistä muutaman tunnin (oli syy mikä hyvänsä) maksat sakkoa parin päivän palkan (pidätetään palkasta - samoin kuin ruoka ja asuminen). Mainitussa dokkarissa työntekijän palkka oli (Euroissa) 5 senttiä tunnilta.
Iloista on myös se, että jos sattuu työtapaturma (tuuppaat väsyneenä kätes jonnekin koneeseen) saat kenkää. Siitäkös sitten riemu repeää kun menee sekä työkyky että työpaikka kertalaakista.

EDIT: Lapsityövoima unohtui listasta. Alle 16 vuotiaat ei saa olla töissä mutta alle 14-vuotiaat saa kyllä väärät henkkarit vaikka muropaketista. Nämä siis siellä tekevät niitä ympäripyöreitä päiviä. Hyvä meininki. 

[Hege]

Olen luulossa että hyllyssäni oleva Spiegelmanin In the Shadow of No Towers olisi tehty Kiinassa, ja hyvin onkin tehty.

[VesaK]

Complete Peanutsit ja Chris Waren Jimmy Corrigan on niin ikään painettu Kiinassa, kuin myös Jenni Ropen Mitä teet viikonloppuna?

[keijoahlqvist]

Onko havaintoja ay-liikkeen reagoinnista?

Globalisaation olisi jo ulotuttava ammattiyhdistystoimintaan. Se on ainoa joka pystyy estämään espanjalaistomaattien ja kiinalaisrättien purkamisen laivasta ja kuljetuksen kauppoihin. Kansainvälinen ammattiyhdistystoiminta olisi tehokkain tapa hävittää lapsityövoiman käyttö ja orjuus.

Sen SAKin eettisyys ei vain viime vuosina ole ollut kovin esimerkillistä.

[Reima Mäkinen]

Tarkoitus oli kysellä mielipidettä. Grezen näyttää olevan ainoa joka sanoi että ei mielellään näitä hankkisi, näin tulkitsin. .... Ja tosiaan jenkit painattaa siellä jo ihan sikana. Onhan se kiva spekuloida asialla mutta aika monella alkaa olla jo ihan oikean elämän työsuhde tähän toimintaan tai se saattaa vaikuttaa omaan työhön/työllistymiseen, jne. Ja vaikka ei vielä oliskaan, ni ens vuonna tai sitä seuraavana voi olla. Sitten on huono poikotoida hommaa jossa on kaverin elanto kiinni! Nyt jos saisi kustantajille tämmöistä viestiä että kiinameininki on persiistä ni ehkä... ehkä se vois Suomessa jotain vaikuttaa. Mikä on siis sinun/kustantajaesi eettinen kanta?

Itse vedin joskus rajan siihen että en tykkää orjuudessa täällä Euroopan puolella, ihan sama mitä Aasiassa säätävät. Ajattelen edelleen samaan tapaan, sillä muuten kaali posahtaa.

Siispä: tervetuloa korporaatiovetoinen sananvapaus ja kiinalaiset painotuotteet.
Tunnen tästä kylläkin huonoa omaatuntoa (niin että ei olisi sanottu vaikka vielä muuttaisin mieltäni tässä). Soisin tietenkin että kaikilla muillakin olisi paha mieli. Sanotaan sillee hienosti, että lupaan tästä eteenpäin harkita vielä tarkemmin ostanko kiinatuotantoisen kirjasen vai en. (Oliskohan se pätevä syy palauttaa tuote? Eettinen valmistusvika?)

Keijolle: Puhunet niistä markkinavoimista? Eiköhän se markkinavoima kuitenkin ole myös aika pitkälle kuluttajien korvien välissä. Tiedostakin voi olla puutetta, mutta enimmäkseen ihmiset hyväksyy epäeettisen tuotannon jos tuotteen saa halvemmalla.

[Timo Ronkainen]

Vanhanaikaisen, uutta tulemistaan vahvasti tehneen Laissez-faire kapitalistin unelmavaltio on "työläisen paratiisi", jossa työväki ei saa järjestäytyä ja työsuojelu olematonta ja palkat pieniä. Eli Kiina ja Pohjois-Korea.
En tiedä kumpi on pahempi, kapitalisti joka käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tekee häpeilemättä kauppaa Pohjois-Korean tai Kiinan kaltaisten ihmisoikeuksia polkevien valtioiden kanssa vai kommunisti joka ottaa vastaan dollareita samalla kun tuputtaa kansalle propagandaa amerikkalaisista yksinä perkeleinä.
Paradoksaaliseen tilanteeseen on päädytty.
(lainaus omasta tekstistäni Kommunismi vs. kapitalismi -ketjusta).
Toisaalta kun ajatellaan että se muutamakin dollari on parannusta maaseudun rutiköyhistä oloista saapuville duunareille, vaikka sitten joutuvatkin paikomaan töitä 12 tuntia/vrk... niin... Asiat eivät ole yksinkertaisia. Tilanne on tuolla vähän sama kuin Euroopassa teollistumisen alkuvaiheissa, ylipitkiä työaikoja, puuduttavia työtehtäviä, lapsityövoimaa. Raha siirtyy sinne missä halvin työvoima on. Ehkä AY-liike syntyy pian Kiinaankin.
Ikävä olisi jättää ostamatta kirja, jota himoaa, vain boikotoidakseen - ehkä sen voisi lainata kirjastosta ja kopioida - piratismi kapinakeinona! Jätän mieluummin Niket ja Mäccärit ostamatta. Ei se kaikkeen auta.

EDIT: ymmärtääkseni moni lastenkirja (kuvakirjat - etenkin ylikansalliset - Egmont/Disney jne) ovat kiinassa painettuja. Pitäisi tarkistaa.

Timo

[Timo Ronkainen]

Itse ajattelisin, että kirjailijoiden ja sarjakuvantekijöiden lisäksi ainakin Kirjatyöväen ammattiliitto nyk. Viestintäalan liitto (eli siis kirjanpainajat, jotka jäävät työttömiksi kun painatus lisääntyvästi siirtyy Kiinaan ja Koreaan jne. Isoistakin painotaloista on tehty kai (?) tänäkin vuonna joukkoirtisanomisia ja lomautuksia) ottaisi asian esille kustantajia lähestyen, vaikka niin että "tämmöinen peli ei vetele".

Timo

[Reima Mäkinen]

Tässä tapauksessa boikotoinnin ongelmana puolestaan olisi muun muassa se, että mahdollinen (köyhä) sarjakuvataitelija jäisi ilman rahojaan.

En ymmärrä logiikkaa. Kirjoja on ennenkin pystytty painamaan Suomessa ja maksamaan tekijänpalkkiot sekä painajien palkat. Nyt sama raha menee kuljetuksiin ja kans. väl. välikäsille.

En sitä paitsi usko, että yksittäisellä sarjakuvataiteilijalla tai kirjailijalla on kovin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä hänen teoksensa painetaan.

En minäkään.

Jos tähän asiaan todella halutaan vaikuttaa, toimivinta voisi olla, että kirjailijoiden ja sarjakuvantekijöiden järjestöt ottaisivat kantaa asiaan.

Ai niinku että hyi, ei niin saa tehdä? Niin kauan kuin kansa ostaa, kapitaisti leikkaa kuluja ja säätää tuotantoa mahd. halvaksi. Mut jos ostaja sanoo tuotteelle ei, ni kustantajan ei kandee painaa siä! Voi jopa olla että joku kustantaja panee enemmän painoa kymmen kuluttajan sanomisille kuin jonkun ammattiyhdistyksen tms. järjestön.

Mitä vertauksiin Eurooppan menneisyyteen tulee... En osaa arvioida että kuinka totalitäärisiä täällä oltiin aikanaan? Että ammuttiinko ja muilutettiinko kaikki työläiset jotka halus parempia oloja. Amm. yhdistyliikkeitä pystyi perustamaan, jne. Kiinassahan "amm. yhdistystoimintakin" on syndikoitu eli hoidettu valtion tai tehtaan johdon puolesta. Ainakin meillä oli jonkin lainen havainto siitä että sananvapaus on periaatteessa olemassa. Kiinassahan ei ole tätä ylellisyyttä, ei perinteitä semmoiseen eikä kaikilla edes havaintoa koko asiasta.

Näkisin, että nyt on tuhannen taalan paikka joko oppia jotain rättibisneksien "sujumisesta" tai sitten antaa tämänkin homman kusta.

[Doc Lomapäivä]

En sitä paitsi usko, että yksittäisellä sarjakuvataiteilijalla tai kirjailijalla on kovin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä hänen teoksensa painetaan.

Minä uskon. Kustannussopimusta laatiessa tekijän täytyy kirjoittaa sinne pykälä, jossa kustantaja velvoitetaan painamaan teos kotimaassa (tai EU:n alueella) ja ekopaperille, ja muutenkin noudattamaan eettisiä periaatteita teoksen valmistuksessa. Kyseessä on vain tekijän ja kustantajan välinen sovittava asia, vaikka hintaanhan se vaikuttaa.

[Reima Mäkinen]

Kehitys kehittyy. Ainakin sillä perusteella mitä katselin Tampere Kuplii hankintojani, peli on kohta menetetty. Kuten toisaalla Kvaakissakin on todettu, kirjojen painamista ajetaan kovaa kyytiä alas Suomessa. Ja jos ei nyt sarjakuvien painamisessa ollakaan menty isommassa mitassa suoraan Kiinaan, niin pois Suomesta kuitenkin.
Vikapäinä tässä ovat kustantajat, jotka siirtävät tämän osan "toimitusketjuaan" halpatuotantomaihin. Painopaikan valinta ei perustu satunnaiseen haahuiluun vaan se on tietoinen päätös, jolla kustantaja pyrkii maksimoimaan tuotteesta saamansa voiton.

Sen jälkeen kun viimeksi aiheesta vaahtosin on ulkomaisten painatuksien syntilistaan lisättävä ilmastohössötyksen myötä ajankohtaiseksi noussut iso hiilijalanjälki. Toiminnan ekologinen kyseenalaisuus liittyy paperin ja värien valmistukseen, joka kehittyvissä maissa ei useinkaan noudata ekologisesti hyväksi havaittuja tapoja, sekä siihen että kirjojen kuljettaminen pitkiä matkoja kuluttaa luonnonvaroja tarpeettomasti (vrt. tilaaminen yksitellen lentopostissa ulkomailta).

Ulkomaisten painojen halvemmat hinnat perustuvat huonompiin palkkoihin ja työoloihin. Usein näihin liittyy suoranaista työntekijöiden painostusta, hyväksikäyttöä ja esimerkiksi Kiinan tapauksessa selkeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

Suomen etu ei ole siirtää suomalaisten työtä ulkomaille. Kirjapainojen jälkeen taittotyö on seuraava luonnollinen askel ulkoistettavien töiden listalla.

Kovakantisen sarjakuvan kustantamiseen siirtyminen on toiminut juuri tämän kehityksen moottorina. Mutta asiassa ei riitä kansiin katsominen. Suurista sarjakuvakustantajista ylikansalliset Sangatsu Manga ja Egmont ovat esimerkiksi hyvän aikaa painattaneet sarjansa ulkomailla (lähinnä pohjoismaissa). Arktinen Banaani ja sen ostama Zum Teufel ovat pikku hiljaa siirtyneet painattamaan (kaiken?) ulkomailla. Huomioni asiaan kiinnittyi jo vuosia sitten kun WSOY teki yhden taidesarjakuvansa Kiinassa.

Vaatteiden ja monien kulutustavaroiden suhteen meillä ei enää ole valinnanvaraa. On hankittava kiinalaista jos ylipäätään mitään aikoo ostaa. Sen sijaan kirjojen suhteen kuluttajilla on vielä mahdollisuus vaikuttaa. Ei tosin ole kauaa.

Pienet kustantamot (kuten Apollo) toimivat ainakin vielä eettisesti ja ekologisesti kestävämmällä pohjalla. Koska kuluttajat eivät kiinnitä asiaan huomiota (lain mukaan painopaikka on merkittävä kirjaan), joutuvat fiksut kustantajat taloudellisesti huonompaan kilpailuasemaan. Isoja kustantajia olisi siis kenties syytä boikotoida sekä painostaa ja pieniä tukea?
Kovakantiset ulkomailla painetut käännösalbumit ovat sarjakuvan hummereita. Niitä ostamalla välität viestin: Minua eivät viherpiipertäjien jutut paljon kiinnosta, keskityn mieluummin omaan napaani.