Kattelin vaikka kuinka ja hämmästyksekseni olin huomaavinani ettei tästä ollut aihetta...
Kaiken mualiman goottirokkareiden sarjakuvia ylistettiin jo koko Suomen parhautta edustaviksi, mutta kaksinkertaisen Kemin voittajan albumista ei sanaakaan. Hävetkää. Tikkanenhan on kuitenkin ihan oikeasti yksi Suomen parhaista sarjakuvapiirtäjistä, omasta mielestäni ehkä jopa se paras.
Paatoksen jälkeen sitten asiaan, eli se albumi...
Kävin shoppailemassa ja hieman on sekavat mielialat parin päivän sulattelun jälkeen. En nimittäin oikein osannut muodostaa mielipidettä teoksesta; onko se loistava, hieman keskinkertainen, pienoinen pettymys, vai mitä...
Sarjakuvista ainakin näkee että niitä on tehty pitkällä aikavälillä, jotkut stripit taisivat olla peräti lähes kymmenen vuotta vanhoja, vuosimallia '97. Jotenkin tuosta albumin muodostakin jäi semmonen kuva, että ihan väen väkisin on pitänyt saada se 48 sivua kasaan. Toisaalta käsittääkseni näitä ei oltukaan työstetty albumijulkaisua silmällä pitäen alunperin...
Ensimmäisellä lukukerralla albumista jäi kyllä hieman mitäänsanomaton olo, jutut eivät olleet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta mielestäni mitenkään erikoisen hauskoja ja albumista jäi hieman vieraantunut olo. Petterin piirrosjälki on toki huikaisevaa, ja menipä taasen monta tovia pelkkään viivan sekä mustan ja valkoisen leikin ihasteluun. Ruutujen jaottelukin tuntui lievästä jäykkyydestään huolimatta ihan mukavalta, mutta minullapa onkin syyni tuosta neliömäisyydestä pitämiseen..
Nyt pienen sulattelun jälkeen näistä "lapsellisista tarinoista" alkaa kuitenkin saamaan jotakin irti ja niihin pääsee paremmin sisälle. Lapsenomainen maailma ja tunnelmahan tarinoissa on pääosassa ja juuri tässä Tikkanen onkin ehkä parhaillaan (piirrosten lisäksi). Mukava lukea välillä jotakin muutakin, kuin 3-4 ruudun "huumoristrippiä". Hauska albumi tämäkin on vaikka varsinaisia räkänauruja ei ehkä irtoakaan. Erilainen, lyhyesti sanottuna. Ja sehän on vain hyvä asia.
Edit. Otsikko muutettu. - G
