Vaikka pidänkin itseäni jäävinä arvioimaan muiden toimittamia sotasarjakuvia, allekirjoitan näytteiden perusteella annettuja kvaak-mainintoja kuvituksen/kuplituksen sekavuudesta, "luukkusuisista" hahmoista ja haljuista väreistä.
Olen myös "Gettysburgin" kaltaisten jämerien elokuvallisten sotaspektaakkelien innokas katsoja, ja niissä näyttelijät saavat ihmeen paljon eloa tanakkaan historiaan.
Tunnen hyvin nuo "luennoimisen" vaarat, kun yritetään kertoa tosiasioita sarjakuvallisena juonikertomuksena. Yleisin peruste kotimaisiksi korkkaritarinoiksi tarjottujen ideoiden sivuuttamiseen tai lykkäämiseen on juuri se, ettei ehdoteta "seikkailua", vaan jotain kiistatta kiinnostavaa tosiaihetta (esim. saksalaisten ajaminen Lapista) tai kunnianosoitusta aidolle henkilöhahmolle (alkaen Mannerheimista).
Se on kuitenkin aivan erilainen pelikenttä, kuin korkkarien havittelema seikkailujännitys. Tarina tarttee olla, vaikka kuinka kliseinen tai "luova." Todelliset yksityiskohdat valitaan sen mukaan.
Nämä Ospreyt putoavat epämukavasti opetusfaktan ja toimintafiktion väliin yllytyskansineen ja raskaine asiatietoineen. Kyllä meikäläiset Törni- ja Häyhä-sarjakuvat todistavat hyvin, että sarjakuvallista kerronnan tajua voi soveltaa tositarinoihinkin.