Palkkion pitää olla suhteessa työmäärään ja kuluihin.
Kitisen vielä tästä. Ei sillä, ettenkö mielelläni ottaisi vastaan isoja palkkioita, vaan perustelu mielestäni mättää, vaikka onkin hyvä. Eli miten olisi mahdollista tehdä yhtenäistä hinnastoa, joka perustuisi työmäärään ja kuluihin? Esim. useimmissa omissa töissäni ainoa kulu on paperi ja käytetyt työvälineet. Tästä tulee hyvällä tuurilla ehkä euro jokaista kokonaista työtä kohti. Työmäärä taas vaihtelee työn mukaan, mutta esim. värillinen kokosivun sarjakuva valmistuu kyllä ihan hyvin päivässä (tavallisen työpäivän sisään). Tästä laskemalla työmäärään ja -kuluihin suhteutettu palkkio olisi siis siinä satasen tienoilla. Tähän lisäksi vielä mahdolliset verot yms. maksut niin värisivusta voisi ehkä pyytää 200-250. Tosin nykyisissä töissäni mitään ylimääräisiä kuluja verojen lisäksi ei tule, joten se satanen vastaisi työmäärää ja -kuluja ihan hyvin (tietenkin riippuen siitä, että kuinka isoa tuntipalkkaa haluaa).
Tilanne voi kuitenkin olla toinen ja joutuisin tekemään enemmän yksityisyrittäjä-pohjalta töitä, jolloin töiden kauppaaminen yms. olisi myös vastuullani. Ehkä vuokraisin vielä työhuoneen ja alkaisin tehdä väritykset vaikkapa akryyleillä, niin johan nousisi huomattavasti sekä työmäärä että -kustannukset.
Työmäärä ja -kustannukset siis voivat olla hyvinkin suhteellisia ja tästä päästäänkin seuraavaan:
Hintojen polkeminen pitäisi kriminalisoida.
Miten se kriminalisointi onnistuisi, kun mitään yhtenäistä hinnastoa ei ole. Missä vaiheessa jostakin tulisi hintojen polkemista? Onko se hintojen polkemista, että pyytää palkkion työmäärän ja -kustannusten mukaan vai se, että yksinkertaisesti pyytää työstään hirmuisen vähän?
Ja tämän kaiken voisi vielä suhteuttaa siihen, että kaikilla lehdillä yms. ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa tonnia sarjakuvasivusta. Valinnan eteen joutuessaan he tietenkin siis mieluummin valitsisivat tilalle sen vähän halvemman ulkolaisen syndikaattisarjan tai ehkä ristikon.
