Sarjakuvantekijä olen jo, mutta olen pitkään miettinyt sitä onko sittenkään vaivan arvoista pyrkiä ammatilaiseksi. Toisaalta motivaatio alkaa hiljakseen palailla. En ole ikinä ajatellut eläväni pelkästään sarjakuvilla, mutta visuaalinen ala ylipäätään on epävakaa ja on (liiankin) paljon onnesta kiinni. Lisäksi minun on vaikeuksia karsia tyylistäni mangavaikutteet, ja jos ammattilaiseksi aikoo olisi epäilemättä syytä osata mangan lisäksi myös jotain täysin ei-mangatyylistä.
Koulun seinällä oli lehtileike jossa joku ilmoitti että on epäeettistä kouluttaa ihmisiä alalle jossa heistä valmistuu työttömiä. Silloin tuli kapinaolo että "hemmetti, tätä me vaan haluamme tehdä ja tätä meidän on
pakko tehdä, joten--" Tätä ajatusta seurasi välittömästi epävarmuus: "....ööööh, ootas hetkinen..."
Pyrin alalle siksi että tuntuu siltä ettei muutakaan mahdollisuutta ole (ehkä ainakin tekijät tajuavat mitä tässä ajan takaa) mutta toisaalta pelottaa että yli puolet koulusta on käyty ja pian pitää miettiä mistä saa töitä koulun jälkeen. Tosin meitä on rauhoiteltu että "kyllä te kaikki melko varmasti saatte töitä". Toisaalta en ole kai ikinä vakavasti miettinyt mitään muuta alaa.
Mietin myös sitä mitä Chris Ware sanoi dokkarissa sarjakuvantekijöiden yksinäisyydestä, tai lähinnä siitä miten elämä lipuu ohitse sillä välin kun itse istuu työpöydän ääressä, välillä leipääntyneenä työhön mutta joo, kai sitä yhä haluaa tehdä. (Tosin mies tuntuu hieman masentuneemmalta kuin sarjakuvantekijät keskimäärin, ja Jimmy Corrigan oli aikas ahdistavaa luettavaa.) Jos saavuttaisi tavoitteen tulla täysipäiväiseksi sarjakuvantekijäksi, olisiko se loppupeleissä sittenkään vaivan arvoista?
Vapaapäivinä jolloin en ole matkustanut kavereita tapaamaan olen välillä herännyt miettimään että "Pahus, tässä iässä pitäisi viettää aikaa kavereiden kanssa ja elääkin hieman, sen sijaan istun joko koululla tai yksin himassa. Jos koulua ei olisi ja olisin ammattilainen niin oliko mun elämä tällaista?" Yksinäisyys ei juuri houkuta, onneksi on muitakin tapoja.
Ehkäpä unelmana on työhuone jonka voisi jakaa muiden (mukavien) piirtäjien kanssa, työ jossa voisi tehdä sekä projekteja, taittotöitä että sarjakuvaa... Ajatus esimerkiksi Narullan tekemisestä luku kerrallaan houkuttaisi sekin. Hieman Petshop of Horrors -tyyliin: osan tai muutaman osan mittaisia tarinoita mutta taustalla kuitenkin jatkuvampi juoni. Jos joku muu laittaisi rasterit tai johonkin sarjakuvaan värejä niin sopisi oikein hyvin. Mutta taitaa jäädä unelmaksi tällainen.
Pahoittelut pitkästä viestistä, tuli vain ajatuksia, ei ehkä mullistavia sellaisia mutta teki mieli herätellä keskustelua.
