Miksi ryhtyä sarjakuvantekijäksi?

[mari]

Tottakai sitä pitää tehdä töitä... ja välillä tulee jotain ikävempiä hommia eteen, ja ne pitää vaan ottaa kokemuksen kannalta.

Mutta miksi ei pyrkisi samalla johonkin, joka on todella sitä mitä haluaa tehdä... Ihminen viettää kuitenkin paljon paljon aikaa työtä tekemällä...

no jaa, no ymmärrän kyllä. Toivottavasti kukaan ei saanut sitä kuvaa että jotenkin olisin työtä vastaan... Sitä vaan toivoo että saa tehdä jotain mitä haluaa. Ja joillekin riittää se, mikä on ihan mukavaa.
enkä mäkään oo haaveillu sarjakuvien tekemisestä koko elämääni, enkä tiedä muuttuuko mieli. En vaan näe omalla kohdallani mitään järkeä siinä, etten pyrkisi kokoajan jotain haavetta kohti.

[keijoahlqvist]

Toivottavasti kukaan ei saanut sitä kuvaa että jotenkin olisin työtä vastaan... Sitä vaan toivoo että saa tehdä jotain mitä haluaa.

Mun pointti on se että jos tekee sarjakuvaa työkseen, siitä voi tulla ahdistavaa ja vastenmielistä. Monelle on tullut. Siksi kannattaisi niin mahtavan ilmaisukeinon viljeleminen säästää intohimoksi ellei elämäntarkoitukseksi - ja tienata muulla alalla leipänsä.

[tertsi]

Minäkin olen halunnut koko ikäni sarjakuvapiirtäjäksi..

Nykyiseen työhöni vain jotenkin ajauduin erilaisten yhteensattumien kautta. Liksaa ei tule erikoisen paljon, mutta toimeen tulen ihan hyvin.

Harmittaa vietävästi, kun ei ole voimia/aikaa paneutua sarjakuvien tekemiseen niin paljon kuin pitäisi.
Ei kaikkea vapaa-aikaansa voi käyttää piirtämiseen ja käsikirjoittamiseen.

15 sarjakuvasivua vuodessa näyttää olevan mulle maksimi sivumäärä, jonka pystyn tekemään varsinaisen duunin ohessa.


Onneksi on Muësli.   

[Antti Vainio]

Paskahomma on semmoinen mikä tahansa josta ei saa vaivojensa palkaksi kunnollista palkkaa. Olipa se sitten ihan rahaa tai henkistä tyydytystä. Sana paskahomma ei sinällään omassa kielenkäytössäni sisällä mitään alentavaa.

Timo

Suosittelisin kaikille työskentelyä isossa amerikkalaisessa konsernissa mutta vain sen hetken että näette mitä se on,  ei välttämättä fyysisesti raskasta (vaikka saattaa olla sitäkin) mutta muilta osin Timon kuvailemaa. Lisäksi vaaditaan sitoutumista eurooppalaiselta kannalta melko omituisiin arvoihin kuten vaikka että osakkeenomistajien etu on tärkeämpää kuin sinun perhe-elämäsi tai että 37,5 tuntia viikossa tuotat yhtiölle tulosta etkä tee muuta, edes ajattele. Amerikkalaiseen  yrityskulttuuriin kuuluu myös alentava perseennuoleminen sekä armeijatyylinen usko ylempään auktoriteettiin. Kuten armeijassakin, ylempi auktoriteetti on yleensä säälittävän typerä. Voisin jatkaa pitempäänkin mutta koska Amerikka on Hyvä, tämä yrityskulttuuri on apinoitu myös Suomeen (jippii ja pilluhuutoja!). Joten arvon tulevat sarjakuvataiteilijat, vaikka saatatte joutua ohkaiselle voitte myös välttää kvartaalifasismin ikävät puolet tyytymällä vähempään mutta saattepahan sitten käyttää aikanne johonkin järkevään

[Grezen]

Itse ajattelin, notta kun ei omalla (humanistisella) alalla varmaan ihan heti sitä kokopäiväistä vakityötä saa, niin mikäs sen mukavampaa, kuin jos pari kuukautta kerrallaan aina paiskisi satunnaista duunia ja sitten pari kuukautta lojuisi kotisohvalla sarjakuvia piirrellen ja työmarkkinatuella + säästöillä elellen. Mutta saas nähdä, miten hyvin onnistuu suunnitelman toteutus. Kuluneen vuoden aikana toimi ainakin aika hyvin (korvatkaa vain sanat "sarjakuvien piirtäminen" sanoilla "tenttiin lukeminen ja gradun tekeminen"), mutta toisaalta olen ollut vielä opiskelija ja saanut opintotukea.

(Älkää käsittäkö väärin. Kyllä se vakiduunikin kelpaa jossain vaiheessa. Ja sarjakuvia voi kai silloinkin piirrellä silloin kun siltä tuntuu, varsinkin jos niille tilausta on.)

Kovin suurille palkoille tuskin tulen ikinä elämässäni pääsemään, mutta eipä tuo haittaa. Kunhan toimeen tulee eikä kauheasti tarvitse stressata. Kai sitä olisi kykyjä elämässä vaikka miksikä superfiksuksi suorittajaksi ruveta muuta kun ei vaan jaksa.

[Antti Vainio]

(Älkää käsittäkö väärin. Kyllä se vakiduunikin kelpaa jossain vaiheessa. Ja sarjakuvia voi kai silloinkin piirrellä silloin kun siltä tuntuu, varsinkin jos niille tilausta on.)

Tossa juuri töksähtää, se ei näytä tuottavalta. Sillä ei meidänkään puljussa   väliä tekeekö mitään järkevää kunhan näyttää tärkeältä. Markkinatalouden kannalta sarjakuvapiirtäminen on vihoviimeistä laiskottelua => potkut

[Grezen]

Markkinatalouden kannalta sarjakuvapiirtäminen on vihoviimeistä laiskottelua => potkut

Eipä olekaan tarkoitus mennä töihin mihinkään paikkaan, jossa pitäisi miettiä tuottavuutta. Jos vaikka olisi taas arkistotäti sitten isona...

[J.Vehnä]

Mun pointti on se että jos tekee sarjakuvaa työkseen, siitä voi tulla ahdistavaa ja vastenmielistä. Monelle on tullut. Siksi kannattaisi niin mahtavan ilmaisukeinon viljeleminen säästää intohimoksi ellei elämäntarkoitukseksi - ja tienata muulla alalla leipänsä.

Tuommonen vaara on kyllä olemassa. Meikäläinen kun vääntää sarjakuvia ihan elääkseen, niin toisinaan se on vaan hemmetin raskasta puuhaa. Mutta omalla kohdallani sarjakuvat on kyllä niin se mun juttu, että en voi kuvitellakaan tekeväni "oikeita" töitä. Tällä tiellä mennää hamaan loppuun asti, amen.
Toistaiseksi on poksahtanut kohdille niin mukavia hommia, että työ on kuitenkin pysynyt suht' mukavana. Ei pelkästään kauheita tarkoin määrättyjä tilaustöitä, vaan ihan omia sydänverellä tehtyjä hengentuotteita ilman sen suurempaa ennakkosensuuria, tyyliin-->http://personal.inet.fi/koti/jarkko.vehniainen/pelkotehdas.htm  Ja kun taloudellisestikin sarjisten teko on kannattanut ja perhekin on tullut siinä samalla elätettyä, niin ei voi valittaa...

[Irene]

Musta oli kyllä mahtavaa päällä yliopistolla lorvimisen jälkeen työhön, jossa sitä tuottavuutta vaaditaan. Myyntityö kun on vielä siitä mukavaa että iltaisin ja viikonloppuisin ei voi töitä tehdä, asiakkaat ei tykkää. Tuottavuus rajautuu siis selkeästi virka-aikaan! Yliopiston meininkiin, jossa keneltäkään ei vaadittu mitään, ehti jo tuskastua, kun siinä muuttui itsekin ihan vihannekseksi.

[Doc Lomapäivä]

Hassua kuinka paljon Kvaakissa tupsahtelee esiin sarjakuvia tekemällä eläviä ihmisiä. Se todistaa vain sen teorian, että jos aikoo elää sarjakuvalla pitää tehdä sarjakuvia lehtiin joista tavallinen yleisö ei ole koskaan kuullutkaan.

"Mihin lehtiin sä teet sarjakuvia... Jaa mihin?"

Propagandaministeri ja M. Myllymäki ovat oikeassa siinä että jos on vaatimaton ja tuuri käy niin sarjakuvalla elää. Jos pitää hankkia uusin cd ja dvd, pari kirjaa, kamerakännykkä, iPod, digiboxi, käydä Goalla, moikata kavereita Berliinissä ja Dublinissa ja sen päälle perhe, asunto ja pyörillä liikkuva moottoriajoneuvo niin sitten kannattaa mennä töihin nakkikioskille.

"Pitää ensin elää sellainen elämä" että on sanottavaa, muistutti mm. Erno Paasilinna kirjailijoiksi aikoville.

Paasilinna tarkoitti että pitää ajatella. Sillä mitä tekee ei ole merkitystä. Ihan sama vaikka olisi loppuelämäsi sulkeutuneena kellariin jos se pistää ajattelemaan ja antaa kirjoittamisen arvoisen elämän.

Laaja kokemuspohja on aina hyödyksi taiteilijalle, mutta siihen auttaa myös kirjava kaveripiiri.

[VesaK]

"Ihminen, jolla on silmät, näkee ikuisuuden maitokaupassakin, mutta hän jolla ei niitä ole, voi kiertää koko maailman eikä hän sitä näe."  - Pystynen

[Reima Mäkinen]

Mika Waltari ei tehnyt kirjoittamisen ohella tietääkseni muuta kuin toimittajan työtä Suomen Kuivalehdessä.

Eikös äijä käyny Pariisissa! Whoa. Siellähän ne kaikki suomalaiset taitsut n. sata vuotta sitten.

Mulla oli elämä varmaan useemman vuoden joskus 90-luvulla. Kyllä. Se oli ihan hienoo. Kyllähän sitä kaikkee tapahtuu kun panee tapahtumaan.

Töitä olen onnistunut välttämään aika hyvin ja leipääntymistä -  silti tekemään sarjiksia ja elättämään itseni ihan laillisesti. Eipä paljon enempää voi ihminen toivoa.
Mielenkiintoisia kohtaloita tässä ketjussa tullut esiin. Kyllä kai pahin on se "mä teen sitten eläkkeellä" -skenaario. Jossain määrin se uhkaa tuo kuvio koko ajan itteäkin, ei tosin ammatinvalinnallisista syistä vaan (henkisestä) laiskuudesta (tms.) johtuen.

Ja sivuille ei pitäs vilkuilla ja vertailla itteensä muihin. Tai ehkä pitäiskin mut mulle se ei oikein tunnu sopivan?

Ylivoimaisesti huvittavin syy ryhtyä sarjakuvapiirtäjäksi tai taiteilijaksi on se kun se on niin coolia. Eipä taida olla.
Sarjakuvien tekeminen on ihan saatanan kovaa duunia jos sitä meinaa tehdä vähänkään kunnolla (ja fuskaamatta).

[Markku Myllymäki]

Sarjakuvien tekeminen on ihan saatanan kovaa duunia jos sitä meinaa tehdä vähänkään kunnolla (ja fuskaamatta).

Tuo on se tosiasia. Todella hyvin tehdyllä sivulla jälki on vaivattoman näköistä ja kerronta sujuvaa ja kevyttä. Kukaan ei sitten tiedä että se on versio 132 tuosta sivusta ja että sitä on höylätty viikko yhteen menoon. (Liioittelua, mutta pointti siinä on silti...)

Ja kaiken tuon jälkeen toivoisi saavansa siitä jotain takaisin, rahaa tai mitä sitten lähti hakemaankin... Jonka saaminen onkin sitten ihan tuuripeliä.

Äärimmäisen vaivalloinen lottokuponki. 

[tertsi]

jos aikoo elää sarjakuvalla pitää tehdä sarjakuvia lehtiin joista tavallinen yleisö ei ole koskaan kuullutkaan.

"Mihin lehtiin sä teet sarjakuvia... Jaa mihin?"

Mä oon yritellyt tehdä sarjiksia lihantuottajien lehteen, elintarviketyöntekijöiden lehteen, vuokra-asuntolehteen.
Mikään ei ollut kovin kivaa. Ammattilehtiin sarjakuvantekemisen ongelma on se, että pitää tietää tosi paljon kyseisestä alasta,kskalukijat ovat kaikki asiantuntijoita.

Mulle tuotti esim. suunnattomia vaikeuksia piirtää uskottava navetta.

tero

- Korjasin lainauksen. -g

[Outi]

Kun tästä nyt tuli tälläinen "kannattaako sarjakuvapiirtely"-aihio:

Omasta kaveripiiristä iso osa on työkseen jossain tekemisissä sarjakuvan kanssa ja ihan hyvin ovat pärjänneet. Suurin osa tietysti tekee sarjakuvien ohessa graafikon duuneja/ lastenkirjoja/ kuvituksia/ tekstauksia jne. Leipä on pieninä palasina maailmalla ja ne pitää itse sieltä hakemalla hakea.

Suomalaisia ihmisiä, jotka sataprosenttisesti elävät ikiomaa sarjakuvaansa/-kuviansa tekemällä, en tunne kuin 3kpl. Jos on sitkeä & hyvä, niin kyllä silläkin voi elää.

Suomalaisen sarjakuvan kansainvälisesti katsoen (ja kielialueen laajuuden tietäen) tajuttoman korkea taso johtuu osaksi juuri siitä, että koska sarjakuvan tekemisestä ei kukaan paljoa palkkaa maksa, voi saman tien tehdä juuri sellaista sarjakuvaa kuin itse haluaa= korkeatasoista & persoonallista.